Monet lapset kasvoivat 1970-luvulla maaseudun sijaan kaupunkien kerrostalolähiöissä. Kuva: Teuvo Kanerva
Arkkitehtuurimuseon näyttely punnitsee parjatun 1970-luvun rakentamista
Arkkitehtuurimuseon uusin näyttely tarkastelee vuosikymmentä, jonka perintö näkyy kaikkialla Suomessa.
Näyttely punnitsee monipuolisesti 1970-luvun arkkitehtuuria Suomessa. Kuva: Anni Koponen16.7.202321:00
Monen suomalaisen koti muuttui maaseudun puutalosta kerrostaloasunnoksi 1970-luvulla.
Betoniunelmia – ja muita näkymiä 1970-luvun arkkitehtuuriin -näyttelyn neljästä osiosta ensimmäinen tarkastelee muuttajien kokemuksia uusista kodeista, jotka sijaitsivat useimmiten kaupunkien lähiöissä.
Muuttoaalto nosti asuntojen kysyntää ja synnytti rakentamista, jonka tahtiin ei yletä vielä tänäkään päivänä. Rakentaminen nojasi järjestelmäarkkitehtuuriin, jolla tavoiteltiin yleispätevyyttä ja toistettavuutta.
Tehokkuusvaatimusten rinnalle mahtui myös ihanteita, joihin näyttelyn toinen osio syventyy. Lähipalvelut ja turvallisuus olivat tärkeitä, hyvinvointiyhteiskunnan tavotteita heijastelleita arvoja.
Tässä osiossa erityisesti lasten merkitys 1970-luvun asuntorakentamiselle erottuu kiinnostavalla tavalla.
Uuden rakentaminen johti vanhojen rakennusten purkuvimmaan ja niin kutsuttu Turun tauti ilmeni monin paikoin Suomessa.
Näyttelyn kolmas osio käsittelee aikakauden vaatimia uhreja. Uuden rakentaminen johti vanhojen rakennusten purkuvimmaan ja niin kutsuttu Turun tauti ilmeni monin paikoin Suomessa.
Samalla 1970-luku tuotti julkisia rakennuksia, kuten kaupungintaloja ja urheilupaikkoja, jotka vaikuttivat siihen, miltä uudistuva Suomi näytti.
Näyttelyn neljäs osio punnitsee aikautta arkkitehdin työhuoneesta käsin. Ihanteista huolimatta tehokkuusvaatimukset veivät ammattikunnan hankalaan välikäteen.
Myös käsitys arkkitehdin roolista liukui taiteilijasta kohti insinöörimäistä hyvinvointiyhteiskunnan rakentajaa.
Monien arkkitehtien pyrkimykset omaäänisyyteen ilmenivät kirkkorakennuksissa. Tästä yhdeksi edustavaksi esimerkiksi näyttely nostaa Kouvolan keskuskirkon.
Samalla selviää, että pahamaineinen betonikuutio oli vain yksi arkkitehtuurin vaihe 1970-luvulla, jolloin tapahtui paljon lyhyessä ajassa.
Jo vuosikymmenen lopulla yhdenmukaisuuden vastapainoksi nousivat paikallista perintöä korostaneet suuntaukset, joiden vaikutus näkyi etenkin pientaloissa.
Arkkitehtuurimuseon näyttely on tasapainoinen ja pohdiskeleva kokonaisuus. Näyttely on myös ajankohtainen, sillä monet 1970-luvun rakennukset ympäri maata ovat viime vuosina joutuneet saman purku-uhan alle, jota ne omana rakennusaikanaan vauhdittivat.
Näyttely kannustaa punnitsemaan aikakauden rakentamista monipuolisesti ja osoittaa, että aikakauden ristiriitaisuuksien takaa löytyy myös hyviä puolia, kuten avaria pohjaratkaisuja sekä arjessa koettua turvallisuutta.
Sekä tietysti näkymiä kiinnostavaan aikakauteen Suomen historiassa.
Betoniunelmia – ja muita näkymiä 1970-luvun arkkitehtuuriin -näyttely Arkkitehtuurimuseossa 15.10 asti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
