Kirja-arvio: Ruotsalaisen Lin Hallbergin Sinttu-kirjat sopivat heppahöperöille koululaisille

Lin Hallberg ja Margareta Nordqvist: Tavataan tallilla, Sinttu! Suomennos: Marvi Jalo. 151 sivua. Tammi. Kuva: Kirjailijan / kuvittajan Tammi

Jo 18-osaiseksi venähtänyt Sinttu-kirjasarja on meidän perheellemme uusi tuttavuus. Se on perinteinen heppakirjasarja, joka kertoo tallilla käyvistä alakouluikäisistä tytöistä ja heidän hoidokeistaan. Uusin osa kantaa nimeä Tavataan tallilla, Sinttu!

Aluksi kuvittelen, että kirjailija Lin Hallberg olisi suomalainen. Marvi Jalon suomennos vahvistaa vaikutelmaa. Kun Sinttu-ponia hoitava Elina ystävineen alkaa valmistautua kesällä pidettäviin kisoihin, ratsastustakkiin ommellaan Suomen lippu – oletettavasti alkutekstissä Ruotsin lippu. Ratkaisu tuntuu vähän kummalliselta.

Muuten suomennos on sujuva ja kuvittelisin, että aiheesta enemmän tietävien mielestä myös asiantunteva. Parissa luvussa ratsastusharjoittelua selitetään niin tarkasti, että ei-harrastajan ja varsinkin viisi- ja seitsemänvuotiaiden lasten mielenkiinto herpaantuu.

Heppahöpinät ovat juonessa keskiössä, mutta ei tyttöjen elämä pelkkää tallilla käymistä ole. Kun Annin mummo sairastaa ja kuolee, muut tytöt joutuvat miettimään, miten kohdata ystävä surun keskellä.

Sinttu-kirjat perustuvat Lin Hallbergin omiin muistoihin tallilla vietetyistä vuosista. Se välittyy tekstistä kauniisti. Alkaa melkein harmittaa, miten upeasta harrastuksesta on jäänyt paitsi.