HELLAN KULMA Kulunut astia ei sovi ruuanlaittoon
Tunnustan, että vanhoja astioita on ilo katsella, ja minusta tuntuu, että monella muulla on samanlaisia mietteitä.
Nostalgiassa on myös toinen, astioiden tapauksessa voisi sanoa, likainen puolensa. Tällä en tarkoita vanhoista astioista kirpputoreilla nyhdettäviä hintoja enkä sitä, että vanhat astiat ovat monen mökkivarkaan haluamaa saalista.
Vanhoissa astioissa on usein näkyviä kolhiumia ja kulumia. Usein ne erottuvat pinnassa tummentumina tai muina värimuutoksina. Niiden pitäisi heti varoittaa astian käyttäjää.
Salakavalasti vanhasta kuluneesta ja jopa ehyeltä näyttävästä keramiikka-astiasta voi irrota ihmiselle haitallisia aineita. Esimerkiksi lasitteissa ja väreissä on ennen käytetty lyijyä ja kadmiumia.
Hyvä nyrkkisääntö onkin nostaa koristeiksi sellaiset keramiikka-astiat, jotka eivät kestä konepesua. Tyypillisimmin juuri niistä irtoaa ihmiselle haitallisia aineita.
Kulunut astia ei enää tiskissäkään puhdistu liasta niin kuin sen pitäisi. En väitä, että vuosikymmeniä astioihin pinttynyt lika olisi jonkun sairastuttanut, mutta on se mahdollista.
Kuluneet metalliastiat näyttävät jo lähtökohtaisesti arveluttavilta. Niissä on värivirheitä ja jopa suoranaisia syöpymiä. Kuumuutta kestäväksi tarkoitetut pinnoitteet alkavat vanhemmiten helposti hilseillä. Ainakin minua epäilyttää, mitä niistä irtoaa ruokaan.
Rikkoutuneen lasin ja säröilevän emalin vaarat kannattaa myös pitää mielessä.
Mikä minut näihin astioiden vaaroihin herätti? Viime aikoina olen ruokakuvissa nähnyt ruuan ja kuluneiden astioiden yhdistelmiä. Niitä on varmaan ajateltu trendikkäinä esillepanoina. Toivottavasti kyseinen arveluttava kuvausmuoti menee nopeasti ohitse.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
