Jääkelit ja ruostumisen uhka vastassa: Kuinka treenaa ritari Suomen talvessa? – ”Konkaritkin joutuivat kovennetulle treenille, kun ei osuttu kilpeen vaan vastustajaa naamaan”

”Turnajaiset ovat itsessään kiinnostavaa, ja Rohanin näytökset tulivat kaupan päälle. Niihin osallistuminen on ollut hauskaa”, tuumaa Jouko Haapoja. Hän harjoittelee noin kerran kuussa Rohan talleilla. Kuvassa ratsastaa Jani Kuusela. Kuva: Jarkko Alho

Kesä tai talvi, turnajaiset pitävät harrastajat otteessaan läpi vuoden. Puuhaa riittää siis sydäntalvellakin, pelkkä haaveilu kesän historiatapahtumista ei riitä.

Jousting eli turnajaiset eivät ole kilpailumuotona ylipäätään helppoa puuhaa, johon voi edes kokenut ratsukko lähteä kylmiltään.

Sen sai tuta kokkolalainen Jouko Haapoja, jolla on ratsastuksesta noin 30 vuoden kokemus.

”Alkoi vähän tuntua, että sen eri muodot on jo nähty.”

Jokunen vuosi sitten koetut Rohan tallin historialliset näytökset olivat mielessä kiinnostavana.

Ei kun soittoa Jaakko ja Anu Nuotiolle Kemiönsaareen, josko saman tien pääsisi kokeilemaan peitsitaistelua. ”Jaakko sanoi, että tule vain harjoittelemaan, muttei se kilpaileminen noin helposti käy.”

Nyt Jouko on harjoitellut kolmisen vuotta. Jokainen kilpailemaan aikova nimittäin ”kvaalataan” eli testataan sekä ratsastustaito että peitsitekniikka.

Lisäksi hän lähti starttileirille tutustumaan haarniskoissa käytävään kamppailulajiin, buhurtiin. Seuraksi tuli tytär Heidi Haapoja.

Molemmat jäivät kertalaakista koukkuun.

”Olin juuri muuttanut Ouluun. Täällä olikin buhurtseura valmiina. Oli ilon päivä, kun pääsin jatkamaan heti”, fantasiajutuista innostunut Heidi Haapoja toteaa.

Harrastus yhdistää lähes koko perhettä: Heidin pikkuveli Jaakko kilpailee historiallisessa miekkailussa, hemassa, ja perheen äiti Paula Haapoja on mukana keskiaikapäivillä.

Kesällä kierretään tapahtumia: Heidi on ollut isänsä aseenkantajana Rohan tallien kiertävässä historiallisessa näytelmässä ja muissa esityksissä.

”Mulla on hevonen, joka vielä vähän pelkää peitsen kanssa ottelua. Se veti kuitenkin loppukesällä Turun linnan turnajaisissa pari starttia ihan onnistuneesti. Joten jos kaikki menee putkeen, ensi kesänä on tarkoitus pistää paremmaksi”, Jouko Haapoja sanoo.

Jouko Haapoja (vas.) ja Jani Kuusela kuuluvat joukkoon, joka harjoittelee kuukausittain Rohan talleilla. Talvella paitsi harjoitellaan myös huolletaan varusteita entistä sopivammiksi. Kuva: Jarkko Alho

Talvisin valtaosa harjoittelusta on perusratsastusta. Hevoselta edellytetään monipuolisuutta. Siksi mennään niin koulua kuin esteitä sekä lajitreeniä painon eli ”peltien” ja aseiden kanssa.

Maneeseja on harvalla, ja vielä harvemmalla niin suurta, että siellä mahtuu ratsastamaan peitsen kanssa. Maneesissa käydään toki, ja siellä voi hevosen perustreenin lisäksi harjoitella aseista miekan kanssa.

Suurin osa lajitreenistä tapahtuu kuitenkin säiden ja kelien asettamissa rajoissa ulkona. Kentän kunto on ratkaiseva.

”Paras on, kun tulee hiukan lunta. Pohja on silloin sopivasti vähän pehmeä. Luistinradalla ei voi mennä”, kuvaa perniöläinen Henry Eklöf, joka on kilpaillut useamman vuoden joustingissa.

Toistaiseksi tämä talvi on siis suhteellisen hyvä.

Kotiharjoittelun lisäksi kokoonnutaan Rohan talleille Västanfjärdiin Kemiönsaarelle 4–5 viikon välein varsinaiseen lajiharjoitteluun porukalla.

Talvikaudella kasvatetaan peruskuntoa ja siksi treenin intensiteetti on kovimmillaan. Lumien sulettua harjoittelu kuvaan tulevat vastakkain otettavat taistelut.

Kisa- ja esityskausi alkaa toukokuussa.

Talvikauden harjoitteluun kuuluu myös ritareilla voiman ja tekniikan kehittämistä. Nelimetrisen peitsen hallintaa harjoitetaan myös maasta käsin. Kuva: Jarkko Alho

Varsinkin peitsen kanssa otteleminen on hyvin teknistä. Säännöt polveutuvat keskiajalta. Vastustajan kunnioittaminen ja selkeät säännöt ovat keskeistä.

Talvikaudella hinkataan tekniikkaa: miten esitellään kilpi niin, että se tarjoaa hyvän maaliin vastustajalle. Turvallisuuden kannalta oleellista on, miten hyvin peitsi laitetaan kainaloon ja missä kulmassa se osuus kisakaveriin.

Yksin näitä harjoitellaan kotona pyörivän taulun eli quintainin kanssa.

”Peitsen käsittely on iso osa tekniikkaharjoittelua. Aika paljon teen sitä, ihan puukeihäällä. Tärkeää on saada se sujumaan, kun ratsastetaan yhdellä kädellä”, kuvaa Henry Eklöf.

Heidi Haapojallekin peitsi on tuttu, sillä aseenkantaja ojentaa peitsen ritarin kainaloon. ”Ensimmäisillä kerroilla tuntui, että se painaa mahdottomasti ja on kilometrin mittainen”, hän virnistää.

Oikea tekniikka on välttämätön myös, jotta toistoja kestää paremmin.

”Jaakko pisti porukan konkaritkin viime talvena kovennetulle treenille, kun ei osuttukaan kilpeen vaan vastustajaa naamaan”, Jouko Haapoja kuvaa.

Niinpä tekniikka- ja voimaharjoittelu kuuluvat myös ritarien talveen.

Lisäksi talvella huolletaan ja viritellään varusteita paremmin sopiviksi. ”Varusteiden kansa on hirveä homma, jos ne kastuvat näytöksissä ja lähtevät yhtään ruostumaan”, Heidi Haapoja täydentää.

Talvikauden valmistelua ovat myös esitykset, joissa yhdistyy sirkusta, teatteria ja urheilua. Rohan tallien Jaakko Nuotio kertoo, että näytös uusitaan parin vuoden välein.

Henry Eklöf harjoittelee talvella kotona perustekniikkaa kahden hevosensa Valtterin kanssa.  Kuva: Henry Eklöf

Tytär ja isä Haapoja nähdään tulevallakin kaudella mukana näytöksissä. Heidi treenaa tavoitteellisesti myös buhurtia ja on jo esiintynyt näytösotteluissa.

”Tavoitteet ovat vielä salaisuus. Tykkään ensin harjoitella”, hän sanoo harkitsevasti.

Taistelulaji onkin naisille erityisen vaativa. Siron Heidi Haapojan painoon haarniska ja aseet tuovat lähemmäs puolet lisää painoa. ”Hiki valuu naamalta ja mustelmia tulee. Silti treeneissä nauraa. Pitää olla vähän kaheli, että tähän lähtee.”

Kanttia ja mustaa huumoria siis tarvitaan. Lisäksi buhurt kysyy monipuolisesti voimaa, kestävyyttä, ketteryyttä ja tasapainoa.

Oikeankokoiset varusteet ovat tärkeät tekniikan ohella siinä, että vältetään vammoja, samoin hyvät lämmittelyt treenien alle.

Aiemmin salitreeni ei kuulunut opettajaksi opiskelevan naisen suosikkeihin, mutta oman lajin löydyttyä siihenkin on motivaatiota.

Isä-Jouko harjoittelee buhurtia talvikaudella voimaharjoitteluna. Tekniikkaa hän on lisäksi parannellut poikansa Jaakon kanssa historiallisessa miekkailussa.

Heidi Haapojan vei buhurtiin kiinnostus fantasiajuttuihin. ”Ihan parissa vuodessa näistä on tullut tosi tärkeitä harrastuksia. Pistän mielelläni aikaani, kun ihmiset ovat niin mukavia”, hän sanoo sekä buhurtista että historiallisista esityksistä. Kuva: Kai Tirkkonen

Buhurtissa on ylipäätään korkea kynnys päästä aloittelijasta tasolle, jossa luottaa omaan pärjäämiseensä, jos ei ole aiempaa kilpailutaustaa muista kontaktilajeista.

Naisottelijoita on suhteessa miehiä selvästi vähemmän, eikä Suomessa toistaiseksi pyöri naisjoukkueiden SM-sarjaa. Kuitenkin parhaat suomalaisnaiset ovat tuoneet mitaleita MM-kisoista. Tasosta kertoo, että usein naisten maajoukkueen naiset harjoittelevat yhdessä miesten kanssa.

”He ovat hyvinkin totisia ottelijoita ja usein valmistautuvat jopa tiukemmin, voisi sanoa ammattiamisemmin kuin me miehet”, kuvaa oululainen Ilkka Mämmelä.

”Treenikausi on meillä ottelijoilla kovimmillaan talvella. Puntti- ja muu voimatreeni tehdään pitkälti talvella. Ollaan sitten mahdollisimman hyvässä kunnossa, kun turnauskausi alkaa.”

Joukkueiden SM-liiga pyörii normaalisti syksystä talven yli kesään. Haapojan ja Mämmelän kotiseura Uleåborg Fighting Cocksilla ei ole omaa joukkuetta, joten Mämmelä on kisannut vierasottelijana muiden joukkueissa työn antamin rajoittein.

Lajitreeniä tehdään joko pehmustetuilla suojilla tai ”pellit” päällä.

”Pitää jaksaa lyödä, kyetä liikkumaan ja juoksemaan haarniska päällä ja olemaan hankalissa asennoissa taakan kanssa, painimista tähän kuuluu myös”, Mämmelä avaa.

Maajoukkuetasolla on haettu parin viime vuoden ajan lajille sopivia harjoitusmuotoja. Lähinnä ovat painijat, judokat ja amerikkalaisen jalkapallon urheilijat.

Raajojen vahvistaminen ja erityisesti polvivammojen riskien minimointi on keskeinen tavoite.

Haarniskojen paino luonnollisesti vaihtelee ottelijoiden koon mukaan. Naisille paino on kuitenkin suhteessa huomattavampi lisä kuin miehillä. Kuva: Kai Tirkkonen

Kaikkia kolmea haastateltua miestä yhdistää kilpailuhenkisyys – ja selvästi sitä löytyy myös Heidi Haapojalta.

”Olen aina kilpaillut. Pahoin pelkään, että tässäkin käy kalpaten”, naurahtaa Jouko Haapoja.

Ilkka Mämmelä aloitti jääkiekosta ja kilpaili sen jälkeen useissa kamppailulajeissa. Turnajaisetkin kiinnostaisivat kovasti.

”En ole niin taitava ratsastaja eli tarvittaisiin paljon järjestämistä päästä siihen. Peitseä en ole käsitellyt myöskään koskaan”, Mämmelä kuitenkin toteaa.

Myös Henry Eklöf on kokeillut buhurttia ja joustingiin hänetkin toi kamppailu-urheilu. ”Eläimen kanssa toimiminen vei tähän turnaustouhuun.”

Jouko Haapoja kertoo, kuinka kesällä turnajaisesityksessä Eklöf otti Hompsun ulos trailerista. Se tuli heti mukaan rinkiin ”äijien” joukkoon vaihtamaan kuulumisia.

13-vuotias ruuna Holm Valter on miehen toinen turnajaisratsu. Edeltäjä Usvapellon Ronja oli myös suomenhevonen.

”Kun elää hevosen kanssa, sen kanssa voi mennä minne vaan ja tehdä mitä vaan. Ruuna on nyt ollut mukana kolme kautta ja päässyt tosi sinuiksi tähän. Se toimii vapaana eikä hirveästi jännitä”, sanoo Eklöf.

Hän painottaa, että Hompsu asuu perheen kanssa kotona ja sen kanssa nähdään joka päivä arjen rutiinien merkeissä.

Vaikka kouluttaminen alusta alkaen on pitkä ja kivinen tie, Eklöfille se on intohimo. Hän arvelee, että kaikista roduista saa rauhallisella, asteittain etenevällä koulutuksella toimivan hevosen.

Mutta ainakin juuri nyt hänelle turnajaisiin ja varsinkin petsihommiin suomenhevonen se, mikä sopii kaveriksi.

”Olet niin yhtä sen hevosen kanssa mieleltään. Se on ehkä pääsyy, miksi tätä lajia ylipäätään teen.”

Jutun pääkuvan kuvatekstiä korjattu 29.12.2022 kello 10.09.