Vierivät kivet eivät sammaloidu taskussakaan – hitiksi muuttunut teatteriesitys kirii kohti 1000:tta näytöstä
Kiviä taskussa -näytelmä on ehtinyt miehen ikään ja jalostunut esittäjiensä mukana.
Martti Suosalo ja Mika Nuojua esityksen vauhdikkaimmassa kohtauksessa auton ratissa. Kuva: Tapio VanhataloOn tullut kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun Martti Suosalo ja Mika Nuojua esittivät Kiviä taskussa -näytelmän ensi kertaa Helsingin Kaupunginteatterissa. Viime viikolla samassa paikassa nähtiin ansaittu juhlanäytös.
Älköön kukaan pohtiko, kuinka joku jaksaa veivata 20 vuotta samaa. Tunnetaanhan rokkibänditkin hiteistään, eikä niiden esittämistä kyseenalaisteta.
Innokkaimman Kiviä taskussa -fanit varaavat liput heti, kun ne tulevat myyntiin ja katsovat esityksen kerran vuodessa. ”Kivet” ovat matkanneet ahkerasti ympäri maata, ja loppuvuonnakin se nähdään Helsingin Kaupunginteatterin lisäksi muun muassa Jyväskylässä, Kuopiossa ja Rovaniemellä.
Tarinassa filmiryhmä USA:sta saapuu kuvauksiin Irlannin maaseudulle, missä avustajiksi on palkattu paikallisia asukkaita. Keskiössä ovat elämässä ajelehtivat Charlie ja Jake, mutta rooleja on sen verran runsaasti, että tunnistamiseen menee tovi.
Sen jälkeen voi pidellä penkistä kiinni, nauttia ja nauraa. Vauhtia on kuin Rovanperän ralliautossa, ja siirtymät eri henkilöihin tulevat jopa muutaman sekunnin välein.
Irlannin englanti on vaihtunut pohjoispohjanmaan murteeseen, jonka Suosalo ja Nuojua hallitsevat alueella asuneina täydellisesti. Sillä mennään, paitsi että ohjausassistentti Simon puhuu turkulaisittain ja turvamies, skotti Jock eteläpohjalaisittain. Nämäkin Suosalo hoitelee vakuuttavasti, samoin kuin amerikkalaisen filmitähden Carolinen maneerit ja puhetavan.
Selvästi pientä hienosäätöä esitykseen tulee joka vuosi. Vaikuttaa siltä kuin miehet yrittäisivät välillä yllättää myös toisensa heittämällä sekaan jotain poikkeuksellista.
Esitys saa hieman myös vakavia sävyjä, mistä on johdettu näytelmän nimikin. Tuo tuppaa unohtumaan, samoin kuin se, että kahden loistavan näyttelijän takana on osaava tiimi, kuten ohjaaja Pentti Kotkaniemi.
Aplodien aikana Suosalo nosti lahjetta ja paljasti tukisiteen polvessa. Vuodet vierivät, kipu kasvaa mutta miehet taistelevat. Esitys on erittäin vaativa fyysisesti. Juhlaesitys oli jos 862:s, eikä 1 000 esityksen rajapyykki ole kaukana.
Esitykset jatkuvat keväälläkin. Yllätys olisi, jos ne siihen loppuisivat.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
