Kirja-arvio: Tuhti tietopaketti Tatusta ja Patusta innostanee eniten veljesten kanssa käsikynkkää kasvanutta parikymppistä

Tatu ja Patu ovat outoilleet vähintään Jupiteriin ja takaisin. Veljekset ovat rellestäneet läpi maatilojen, päiväkotien, Helsingin, höyhensaarten ja suomen kielen. Kaikki tämä ja monta kauhallista uutta on koottu juhlalliseen teokseen Tatu ja Patu, elämä ja teot.

Kahdeskymmenes kirja Tatusta ja Patusta ei ole perinteiseen tapaan yhden aiheen ympärille sidottu. Se on pursuileva tietopaketti kaksikon elämästä, taustoista, lähipiiristä, työskentelystä ja historiasta.

Salaisuuksien verho raottuu tuon tuosta. Lukija saa tietää, miten keksintöjä on kehitetty (ihmismeripelastusliivin huomiopäätä edelsi muun muassa valtava huomio­napa) ja millaisia keksintöjä kirjoista on hylätty (outooppissessa yliylitilassa keksitty hylahylavanne, joka helpottaa vähälaktoosisen jäätelön syöntiä).

Kirja esittelee myös teorioita Outolan synnystä ja sijainnista. Kelluuko se kenties meressä vai sinkoileeko se avaruudessa pärstätähtenä?

Ekaluokkalainen testilukija on kahlannut kaikki Tatut ja Patut läpi moneen kertaan. Ylenpalttisista kuvituksista löytyvät vitsit naurattavat joka kerta. Kaikki perheessä tietävät, mistä on kyse, kun huonosti nukutun yön jälkeen makuuhuoneesta raahautuu räjähtänyt rusina.

Kokoomakirjaan lapsi ei kuitenkaan tartu toista kertaa kehottamatta. Kekseliäät kuvat ja viittaukset tuttuihin hassutteluihin naurattavat, mutta tietokirjamaisuus jarruttaa heittäytymistä.

Jos hyllystä löytyvät 19 muuta Tatun ja Patun seikkailua, juhlakirja on oiva lisä. Ensikertalaiselle sitä ei voi suositella. Eniten kirjasta innostunee Tatun ja Patun kanssa käsikynkkää kasvanut parikymppinen, joka pääsee hulvattomalle nostalgiamatkalle.