”Häpeä on se, jos joutuu olemaan retkellä nälissään!” Maulavirta huudahtaa.
Keittiömestari Markus Maulavirran vinkeillä halstraat kalaa talviretkellä – kokin omat sormet eivät tahdo enää kestää pakkasia
Nokipannussa porisee kahvi ja kala kypsyy nuotiolla, kun keittiömestari Markus Maulavirta vie talviselle retkelle.
Kala kypsyy nuotiolla tai tarvittaessa vaikka hiilloksen sisässä. Kuva: Tuula Lehtonen”Pidän enemmän talvi- kuin kesäretkeilystä”, pohtii keittiömestari ja eräopas Markus Maulavirta nuotiota sytyttäessään.
”Tässä on sellaista pärjäämisen meininkiä.”
Sipoonkorven kansallispuistossa on valmistumassa talviretken yksinkertainen lounas kahveineen. Samalla kun Maulavirta johdattaa retkeilyn saloihin, halsterissa kypsyy katajasuolalla maustettu turska.
Keittiömestarille ruoka on luonnollinen osa retkeilyä. Retkiruokaan kannattaakin panostaa myös talvella. Nuotiolla valmistettu ruoka lämmittää ja on tärkeä osa retkikokemusta. Ruuan voi valmistella jo edellisenä päivänä.
Maulavirta neuvoo pakkaamaan retkelle tai vaellukselle mukaan sopivan ruuanlaittoastian. Sellainen on keittoastia tai paistinpannu, riippuen siitä, mitä retkeilijän menussa on.
Jos pannu painaa liikaa, ilmankin pärjää. Esimerkiksi kokonaisen kalan voi laittaa rosvopaistin tapaan hiillokseen kypsymään. Suomut toimivat foliona.
Maulavirta neuvoo ottamaan joka retkelle mukaan perusraaka-aineita. ”Sipuli on aina hyvä. Siitä saa vaikka sipulikeiton, jos ei muuta keksi.”
Kokilla itsellään on aina mukana kuivavihanneksia. ”Kuivattua porkkanaa, selleriä, palsternakkaa. Hyviä esimerkiksi kala- tai sienikeittoon.” Lisäksi repusta löytyy kuivasieniä, suolaa, sokeria tai hunajaa sekä kahvia.
Luonnostakin voi kerätä monenlaista ruokaa tai lisuketta. Mutta vaikka metsästäkin saa purtavaa, Maulavirta painottaa, ettei ole mikään häpeä ostaa retkiruuat kaupasta.
”Häpeä on se, jos joutuu olemaan retkellä nälissään!” Maulavirta huudahtaa.
Turvallisuus on otettava retkillä vakavasti, meneepä sitten lähimetsään tai kauas tunturiin. ”Ei tarvitse kuin liukastua, niin käy jo huonosti.”
Ykkösvaruste on ladattu puhelin. ”Jos retki on pitkä tai on kylmä, puhelin kannattaa sammuttaa. Pakkanen syö akkua todella nopeasti.”
Tulitikut, paperikartta, ensiapupakkaus, nippusiteet, kuumaa vettä termarissa, Maulavirta luettelee. Hyvä varustus on tärkeää kesät talvet. Ja vaikka retkeilijä haluaisi kadota maailman vilskeestä, on aina ilmoitettava jonnekin, minne lähtee.
”Jos retkellä tulee yllättävä ongelma tai eksyy, kannattaa levätä ja ottaa uusi harkinta, jos ei muuta voi”, Maulavirta neuvoo.
Retkellä ei saa vaatia itseltään liikaa. ”Lumikenkäillessä vauhti on hissun kissun kilometri tunnissa. Ei saa ahnehtia.”
Retken pituus kannattaa aina arvioida tarkasti, ettei nälkä ja pimeä yllätä. Pieni matka kartalla voi olla todellisuudessa pitkä. Tästä konkarilla on kokemusta: Maulavirran vaellukselle tuli kerran matkaa liki 60 kilometriä arvioitua enemmän.
Michelin-tähden ravintoloita luotsannut Maulavirta ei viitsi hienostella metsässä. Hän kerää ravinnoksi sieniä, jäkälää ja vaikkapa voikukkaa. Vetämillään retkillä hän tarjoaa ulkomaan vierailleen ”ihan tavallista ruokaa”, kuten haukikeittoa.
”Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Ulkona syödyt eväät maistuvat poikkeuksetta hyviltä.”
Talvesta nauttiva Maulavirta harmittelee, että hänen talviretkensä alkavat pian olla retkeilty. Kokki kärsii valkosormisuudesta, eli sormet ja varpaat paleltuvat kylmässä nopeasti. Kesällä on helpompaa.
Vakiokasvoksi ravintoloihin hän ei silti palaa. Nyt on aika olla lähempänä luontoa. Eräretkien opastus Sallassa vie aikaa, samoin erilaiset työkeikat ravintoloissa.
”Kesällä viljellään omaa viljaa sämpylöitä varten ja tuijotellaan mehiläisiä työn touhussaan.”
Katso Maulavirran halsterikalan ohje perjantain 17.2. Maaseudun Tulevaisuudesta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
