Työn alla olevan laivan kannella seisoo vilkuttamassa hattupäinen hahmo. Kuva: Petteri Kivimäki
Kaarnalaivanvarustaja rakensi männystä maailman suurimman kaarnalaivan, hatun ja kaivinkoneen, joiden kanssa hän kiertää kouluja
Jyväskyläläisen Raimo Mutasen teoksia on esillä Suomen käsityön museossa vielä syyskuussa.Jyväskylä
Yhden kaarnaveistoksen tekemiseen kuluu helposti yli 200 tuntia. Erityisesti yksityiskohtiin uppoaa aikaa. Kuva: Petteri KivimäkiKaarna taipuu vaikka hatuksi tai liikuteltavaksi kaivinkoneeksi. Sen todistaa jyväskyläläinen Raimo Mutanen.
Kaarnatyöt syntyvät kerrostalon alakerran kerhohuoneeseen tehdyssä työpisteessä. Samassa tilassa on myös kuntosali, Mutasen ylläpitämä kirjasto sekä talon pyörävarasto.
”Aika moni tähän pysähtyy, joka ohi kulkee”, Mutanen naurahtaa.
Nyt työn alla on toistaiseksi nimeämätön ekolaiva, joka kulkee tuulivoimalla. Laivan takakannella istuskelee hahmoja päivää viettämässä, ja halutessaan laivasta voi pulahtaa viilentymään uimaportaita pitkin.
”Olin vuoden päivät nautiskellut jo eläkkeellä ja mietin, että rupeaisiko sitä harrastamaan jotain uutta ja ihmeellistä”, Mutanen kertoo kaarnanveiston taustoista.
Oli marraskuu vuonna 2014, kun hän päätti ottaa kunnianhimoisen tavoitteen ja tehdä maailman suurimman kaarnalaivan. Kaarinaksi nimetystä kaarnalaivasta tuli lopulta 125 senttiä pitkä.
”Alussa oli tietysti vaikeuksia. Oli vaikeaa löytää sopivaa materiaalia ja kaarnan käsiteltävyys vaati opettelua.”
Kaarnaa ei voi taivuttaa, joten esimerkiksi käyrät palat pitää tehdä veistämällä paksummasta palasta.
Hauras materiaali myös hajoaa helposti. Siitä saa heti esimerkin, kun työn alla olleen veneen peräsin lipeää Mutasen sormista lattialle ja halkeaa.
"Yleensä hajoamiset liittyvät kuljetuksiin. Tämänkin tein tarkoituksella niin, että sen saa puretuksi osiin”, Mutanen kertoo lähes valmiina olevasta laivasta.
Viime talvena Mutanen lisäsi Kaarnalaiva Kaarinaan soutajat ja laivakoiran. Nyt se on Mutasen mukaan herännyt eloon. Kuva: Petteri KivimäkiNopeasti huomaa, että Mutasen töistä ei yksityiskohtia puutu.
”Tässäkin on 15 osaa. Jalkaterät, sääret, reidet, vartalo, kyynärvarret ja niin edelleen. Korvatkin on tehty erikseen”, Mutanen esittelee laivan keulassa istuskelevaa hahmoa.
Yksityiskohdista hän pitääkin erityisesti, varsinkin nykyään. Maaliskuussa Mutasen silmästä leikattiin kaihi, mikä helpotti työtä melkoisesti, kun molemmilla silmillä näkee ja syvyysnäkökin toimii taas.
”Maaliskuun jälkeen en ole polttanut näppejä kuumaliimapistoolilla ja muutenkin pystyn tekemään haasteellisempia töitä”, hän toteaa tyytyväisenä.
Ison laivan tekemiseen voi kulua 200–300 työtuntia. Yhteen yksityiskohtaan aikaa uppoaa yleensä muutamia tunteja.
Raimo Mutanen
76-vuotias
Kotoisin Vaajakoskelta. Asui viisi vuotta nuorena Helsingissä, mutta palasi Jyväskylään 1974 .
Jäi eläkkeelle vuonna 2013 Jyväskylän kaupungin kiinteistönhoitajan työstä. Työura alkoi Postilla, mutta välissä ehti tehdä kaikenlaista yrittäjyydestä puutarha-alan töihin.
Perheeseen kuuluu puoliso ja 11 nyt jo aikuista lasta.
Maalannut öljyväreillä ja piirtänyt koko elämänsä, myös useita tilaustöitä ja muotokuvia.
Harrastanut telinevoimistelua nuoresta asti. Nykyään käy välillä ulkokuntosaleilla temppuilemassa, mutta varsinainen päälaji on frisbeegolf. Harrastaa myös klassista ja hengellistä musiikkia.
Voittanut kaarnalaivojenteon suomenmestaruuden kuusi kertaa Vääksyssä.
Näyttely Jyväskylässä Suomen käsityön museon Aulagalleriassa avoinna 17.9.2023 asti.
Materiaalin Mutanen kerää kaadetuista puista. Hän on sopinut muutaman paikallisen puunostajan kanssa siitä, että voi käydä keräämässä kaarnaa tukkikasoista.
Tukkikasasta näkee helposti kaarnan laadun puiden poikkileikkauksesta.
”Yleensä noin 50–80 vuotiaassa puussa on paras kaarna. Siinä on eniten kovaa ja tiivistä tavaraa suhteessa palan kokoon”, Mutanen kertoo.
Viittä senttiä suurempaa palaa hän ei tee, vaikka raakapala olisikin isompi.
Päätyövälineenä on pieni sähkömiehen saha, poranteriä, katkoteräveitsi, kirurgin teräsarja, pinsetit ja kuumaliimapistooli. Sen kummempia ei Mutasen mukaan tarvita, jos innostusta rakentamiseen riittää.
Harvemmin työssä sattuu haavereita, jos kuumaliimalla aiheutettuja palovammoja ei lasketa.
”Kaarnaa pitää kulua enemmän kuin laastaria, on tekijän neuvo.”
Kaarnanveistoon ei tarvita mitään erityisempiä tai kalliita työvälineitä. Lehtisaha, pinsetit, kuumaliimapistooli ja muutama veitsi sekä pieni poranterä ovat riittäneet Suomen mestaruuksien voittoon. Kuva: Petteri KivimäkiTällä hetkellä suuri osa kaarnatöistä on näytillä Suomen Käsityön museossa Jyväskylässä. Normaalisti Mutanen kiertää töineen kouluilla esittelemässä kaarnarakentamista lapsille. Jokusen kerran hän on myös pitänyt kursseja aiheesta ja opastanut harrastajia alkuun.
”Osasta koululaisista näkee, että he ovat heti innostuneita, kun saavat tutkia ja valokuvata näitä.”
Omista lapsista kukaan ei ole innostunut kaarnatöistä, mutta muutamia lapsenlapsia rakentelu kiinnostaa.
”Kyllä minä tämän vähän taiteen puolelle luokittelisin”, Mutanen pohtii.
”Tämähän ei ole mitään abstraktia, vaan pyrin tekemään ihan näköistaidetta, johon laitan pikku jippoja mausteeksi.”
Raimo Mutasen kaarnalaivan saa purettua osiin kuljetuksen helpottamiseksi. Mutanen myös suunnittelee alustensa toimintaa. Esimerkiksi ekolaivassa on tuulella pyörivä propelli, josta voima siirtyy eteenpäin. Kuva: Petteri KivimäkiIdeoita kaarnaseppä saa milloin mistäkin. Muutama vuosi sitten hän törmäsi uutiskuvaan, jossa tulvien seurauksena asuntovaunu kellui merellä. Se inspiroi tekemään kaarnasta vedessä kulkevan amfibioasuntovaunun.
”Ajattelin, että miksi niillä ajetaan vain maalla. Niinpä tässä on ovi vähän korkeammalla, reunassa kellukkeet ja sisällä vipu, josta voi nostaa akselit ylös, kun mennään veteen, ja laskea alas, kun ajetaan maalle”, Mutanen kertoo.
Mutasen töissä myös niiden toimintaa on mietitty. Tuuli pyörittää kaarnaista propellia, josta voima välittyy kuminauhojen avulla potkuriin. Kaarnaisessa kaivinkoneessa taas kauha ja muut osat liikkuvat ja kopin sisältä löytyy kaikki oikeat nippelit ja ohjaimet.
”Tekniikkahan on kaikkien käytössä, ja sitä voi soveltaa vaikka kaarnalaivoihin”, Mutanen toteaa.
Jonkin verran laivoissa on muutakin kuin kaarnaa. Esimerkiksi akseleissa grillitikun palaset ovat käteviä. Pohjana töissä saattaa olla myös pahvia tai muuta materiaalia.
Mutanen toteaa uusiokäyttävänsä kaikenlaista mitä kotoa tulee hauskan muotoisista muovipakkauksista pahveihin. Työpöydällä on myös metallisalkku täynnä erilaisia ruuveja ja metalliosia, joita Mutanen välillä kaivelee käyttöön.
Raimo Mutanen teki Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi kaarnasta itselleen hatun. Päässä se on ollut lähes päivittäin. Kuva: Petteri KivimäkiMutanen on moninkertainen kaarnalaivojen Suomen mestari. Kerran hän jäi pronssille, koska omien sanojensa mukaan ahneuksissaan osallistui kolmella työllä. Niinpä myös yleisön äänet jakautuivat kolmelle työlle ja kulta meni sivu suun.
Kilpailu järjestetään vuosittain Vanhassa Vääksyssä. Kaarnalaivoille on sekä kauneuskilpailu että purjehduskilpailu. Viimeksi purjehduskilpailussa oli yli 200 osannottajaa.
Mutanen ei ole ainakaan vielä osallistunut purjehduskilpailuun vaan tähtää taas kauneuskilpailun voittoon. Ideaa hän on jo pyöritellyt mielessään – ehkä voisi rakentaa kaarnaisen kaleerin?
Voittoihinsa Suomen mestari suhtautuu huumorilla.
”Ei kai siinä sen kummempaa. Eihän tässä hiki tule”, hän hymähtää.
Tämä kaivuri sai alkunsa, kun sukulaispoika Jukka Mutanen ajoi minikaivurilla Hangosta Kuusamoon ja toivoi muistoksi jäljennöstä kaivurista. Kaivurin ohjaamossa on tarkasti kaikki vivut ja kytkimet paikallaan ja kauhaa voi liikutella. Kuva: Petteri KivimäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
