Rahasta puhuminen kuuluu perustaitoihin – taloustaidot ovat lapselle parempi pesämuna kuin valmis sijoituspotti

”Ihmiset on monesti impulsiivisia – mieluummin ottaa kympin tänään kuin 15 euroa ensi viikolla”, Katri Pellikka tietää. ”Pitkäjänteisyyttä pitää ihan opetella, siihen budjetointi hyvä väline.” Kuva: Hanna Linnove

Vanhemman ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos ei ole opettanut lapselle rahan sijoitustaitoja, rauhoittelee Marttaliiton asiantuntija Katri Pellikka.

”Opeta lapselle ja nuorelle se hyvä, minkä itse osaat. Tärkeintä on oppia perustaidot ja puhua rahasta avoimesti, niin nuori voi tulla kysymään turvalliselta aikuiselta sitten, kun raha-asiat oikeasti alkavat kiinnostaa”, Pellikka kannustaa.

Hänen mielestään vanhemmilta saadut hyvät taloustaidot on parempi pesämuna kuin valmis sijoituspotti.

Pellikka toimii hankeasiantuntijana Marttaliitossa, missä viime keväänä alkoi kolmivuotinen Kestävät talouspolut -hanke Takuusäätiön kanssa. Hankkeessa kehitetään talousneuvontaa ekologinen näkökulma huomioon ottaen.

Moni nuori yllättyy, mihin kaikkeen rahaa kuluu, kun muuttaa kotoa pois. Raha-asioiden hoitoa ei juurikaan opeteta kouluss eikä niistä ehkä kotonakaan ole liiemmin puhuttu.

”Ehdottomasti kyllä kannattaisi”, Pellikka kannustaa. Hän neuvoo vaikkapa käymään kaupassa yhdessä nuoren kanssa ja kertomaan, millä perusteella tekee valintoja. Yhdessä voi katsoa kilohintoja ja vertailla, mitä mikäkin maksaa. Näin lapsi oppii, millaisiin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Nuoren olisi myös hyvä opetella budjetoimaan tulonsa ja menonsa, jotta tietäisi, mihin on varaa. Nuorille tarjotaan helppoja pikavippejä ja osamaksua, ja jos omista varoista ei ole perillä, saattaa äkkiä olla pahoissakin veloissa.

”20 euroa kuukaudessa ei kuulosta suurelta summalta, mutta jos osamaksuja kertyy useampi ja lisäksi on kuukausittain maksettavia sopimuksia, kuten netti, puhelin ja bussikortti, niin äkkiä rahat eivät riitäkään”, Pellikka muistuttaa.

Osamaksut sitovat aina kumpaakin osapuolta. Jos esimerkiksi ostaa puhelimen kahden vuoden osamaksulla ja se rikkoutuu puolen vuoden päästä, niin maksut pitää silti suorittaa loppuun asti. Ja kaikki lainatkin pitää maksaa takaisin.

Jos rahat eivät riitä laskuihin, Pellikka neuvoo ensimmäisenä ottamaan yhteyttä laskuttajaan, oli se sitten vuokranantaja tai joku muu.

”Soita ja kysy lisää maksuaikaa. Ja käy viimeistään siinä vaiheessa oma talous läpi: mihin rahani menevät ja mistä voin säästää.”

Jos ei saa lisää maksuaikaa, täytyy etsiä apua. Ensimmäisenä kannattaa ottaa raha-asiat puheeksi läheisten kanssa, että pääsee oikeaan suuntaan.

”Rahasta puhumista ei kannata hävetä tai pelätä. Puheeksi ottaminen on ensimmäinen askel kohti asioiden selvittämistä. Tosi monella ne eivät mene ihan putkeen.”

Pellikka vakuuttaa, että vaikeuksista pääsee yli, kunhan vain tarttuu toimeen.

Katri Pellikka neuvoo aluksi selvittämään, mihin kaikkeen rahat ovat menneet, ja katsomaan sitten, mistä voisi säästää. Kuva: Martat

Alle 30-vuotias voi mennä käymään Ohjaamossa, jos sellainen on omalla paikkakunnalla. Ohjaamo on nuorten tukipiste arkeen liittyvissä asioissa. Siellä tarkastellaan nuoren kokonaistilannetta.

Takuusäätiöllä on maksuton neuvontanumero Velkalinja ja Kysy rahasta -chatti. Velkalinjalle voi soittaa, vaikka ei olisi pahastikaan velkaantunut.

”MItä varhemmin itselleen myöntää, että minulla ei ole varaa tähän kaikkeen, sitä parempi. Tilanteesta on helpompi selvitä ja saa neuvontaa”, Pellikka rohkaisee.

”Tärkeintä on, ettei jää yksin pyörittelemään ongelmia. Ja ettei ota uutta pikavippiä maksaakseen vanhan pois, sillä siitä syntyy paha kierre. Kohta on velkaa monesta paikasta eikä pysy kärryillä, missä kaikkialla sitä on ja kuinka paljon.”

Neuvoa voi pyytää Takuusäätiöstä tai myös oikeusaputoimiston talous- ja velkaneuvonnasta. Näiden antama apu on tarkoitettu kaikenikäisille, ja se on maksutonta ja nimetöntä.

”Siellä on ihmisiä sitä varten, että he auttavat, eikä siksi, että kerättäisiin jotain tietoa. Ei siis tarvitse pelätä sinne soittamista. On rohkeutta pyytää apua silloin, kun sitä tarvitsee.”