Näin upeita kirkonkirjoja säilytetään ‒ konservaattori laittaisi teipin pannaan ja antaa vinkin vintin omistajille

30 senttiä paksu Turun tuomiokirkkoseurakunnan korttelikirja vuosilta 1860–67 ei ole erityisen painava. Käsin tehtyä lumppupaperi on teollisesti valmistettua kevyempää. Kuva: Sanne Katainen

Koukeroista kaunoa, upeita silmukoita ja pienenpieniä merkintöjä. Rokotukset, avioliitot, lukutaito.

Kansallisarkiston Turun toimipaikassa on noin 800 hyllymetriä kirkonkirjoja. Ne kiinnostavat etenkin sukututkimuksen tekijöitä.

Konservaattori Maria Toivonen latoo pöydälle paksuja kirjoja puuvillahanskat kädessä. Seurakunnat ovat tallettaneet niitä Kansallisarkistoon.

Vanhoissa kirkonkirjoissa on pergamenttiselkiä ja -kansia sekä komeita metalliheloja.

Huittisten seurakunnan syntyneiden luettelo 1660–1690 on saanut ajan saatossa uudet kannet. Kuva: Sanne Katainen

Huittisten seurakunnan vuonna 1660–1690 syntyneiden luettelon pienet sivut on kirjoitettu täyteen laidasta laitaan. Kemiönsaaren seurakunnan puukantisen vuosien 1763–68 rippikirjan koukerot ovat latinaa.

30 senttiä paksu Turun tuomiokirkkoseurakunnan korttelikirja vuosilta 1860–67 näyttää järkäleeltä, mutta ei ole erityisen painava. Paperi on karheaa käsin tehtyä lumppupaperia.

”Se on kevyempää kuin teollisesti valmistettu paperi”, Toivonen kertoo.

Nakkilan seurakunnan kirkonkirjassa 1909–1918 irtolaisten sivulla on nimien päällä merkintöjä: äpärä, leski, piika.

Nakkilan seurakunnan kirkonkirja 1909–1918. Kuva: Sanne Katainen

Tiettävästi Suomen vanhin kirkonkirja on Teiskon seurakunnan historiakirja syntyneistä ja vihityistä vuodelta 1648.

Kansallisarkiston Turun toimipisteessä vanhin alkuperäinen kirkonkirja on Huittisista vuodelta 1660.

Kemiönsaaren seurakunnan rippikirjassa 1763-1768 on puukansi. Kuva: Sanne Katainen

Kirkonkirjoja säilytetään Turussa pimeässä tilassa, jossa on tasainen kosteus ja lämpötila.

”Vintillä ei kannata säilyttää itselle arvokasta paperitavaraa, esimerkiksi valokuvia”, vinkkaa Toivonen.

Toivonen ei suosittele korjaamaan kirjoja teipillä tai Erikeeper-liimalla. Vanhoja teipin jälkiä näkyy kirkonkirjojen kansissa ja sivuilla. Jäljet ovat niin voimakkaan kellertävät, ettei niitä konservaattorikaan saa häivytettyä.

Konservaattori Maria Toivonen vie vanhoja kirkonkirjoja tutkijasaliin Kansallisarkston Turun toimipaikassa. Kuva: Sanne Katainen

Kansallisarkistossa säilytettäviä aineistoja voi tilata luettavaksi. Ne myös kuluvat käytössä.

”Selkiä irtoaa ja kansia tippuu”, Toivonen kertoo.

Hän konservoi talon omia aineistoja: karttoja, asiakirjoja ja sidoksia.

Turussa aloitettiin viime vuonna Kansallisarkistossa olevan aineiston vapaaehtoinen digitointi. Vapaaehtoisten digitoima aineisto menee Kansallisarkiston Astia-verkkopalveluun, missä sitä pääsevät tutkimaan kaikki halukkaat.

Juttua on korjattu 13.2. klo 18:00: Jutussa kerrottiin, että Kansallisarkiston Turun toimipaikan vanhin kirkonkirja on Nauvon seurakunnan historiakirja vuodelta 1655. Oikeasti vanhin alkuperäinen kirkonkirja Turun toimipaikan makasiineissa on Huittisista vuodelta 1660.

Rymättylän seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelo 1693-1722 on kokenut kovia. Kirjassa on pergamenttiselkä. Kuva: Sanne Katainen