Joulumieli syntyy yhteisellä aterialla
OUTOKUMPU (MT)
Jouluruokailulle ei Outokummun 7 000 asukkaan joukosta ole löytynyt yhtä keksijää, vaikka kaikki ovat sitä mieltä, että kyse on loistavasta ideasta.
Seitsemän vuotta sitten yrittäjät ja kaupunki päättivät sijoittaa uudenvuoden ilotulituksen sijaan jouluruokaan ja kutsua asukkaat varallisuuteen katsomatta ilmaiselle aterialle.
”Mieluummin muistaminen lämpimänä ruokana kuin kylminä raketteina taivaalle”, sanottiin monesta suusta viime torstaina, kun jouluateriaa taas kerran nautittiin.
Outokummun vanha kaivosmiljöö ravintoloineen ja museoineen on jo sinällään ainutlaatuinen paikka. Kun siihen yhdistetään ihmisten lämminhenkinen kohtaaminen pitkissä pöydissä hyvän ruuan ja musiikin ääressä, tuntuu, että juuri silloin joulu on läsnä.
”Kotona olisin yksin, täällä tapaan kavereita. Tulen tänne jo perinteen vuoksi. Ruoka on oikein hyvää ja annokset isoja”, eläkeläinen Helli Tolppanen kiitteli.
Ystävykset Irja Nuutinen ja Rauha Saukkonen vaihtoivat pöydässä reseptejä, juttelivat säästä ja joulunvietosta.
Evakkona 60 vuotta sitten Outokumpuun muuttanut 86-vuotias Saukkonen tekee kotonaankin laatikot ja piirakat, vaikka viettää aaton yksinään.
”Onpahan kerrankin tekemistä”, hän nauroi.
”Viekää viestiä, että tämä on loistava tapahtuma. Saamme kiittää talkooväkeä hyvästä ja joustavasta palvelusta.”
Talkoolaisena annoksia tarjoillut Seija Turunen vakuutti saavansa päivästä hyvän joulumielen itselleen.
Hän edusti Maa- ja kotitalousnaisten puuhanaisia ja kiitti ruokailun järjestelyä erinomaisesti ketjutetuksi monen järjestön ja toimijan yhteistyöksi.
”Jokainen tietää paikkansa ja tekee parhaansa. Täällä vallitsee hyvä yhteenkuuluvaisuuden henki”, Turunen iloitsi noin sadan talkoolaisen joukossa.
Yksi tapahtuman pääorganisaattoreista, kaivosravintoloiden yrittäjä Helka Tolppanen puolestaan kiitti talkoolaisia huikeiksi ja kokeneiksi tekijöiksi.
Siinä missä joku kerää varoja, toinen organisoi ruokatoimituksia, kolmas jakaa ruokaa, neljäs vie likaiset lautaset pöydistä, viides tiskaa ja niin edelleen.
”Ruuat olemme saaneet sopuhintaan. Outokummussa on HK:n teurastamo, joten kinkut ja laatikot otettiin HK Ruokatalon kautta. Paikallinen Leppäsen leipomo teki piirakat, perunoita tarvittiin 150 kiloa Liperin juurespakkaamolta”, Tolppanen luettelee.
Kaikkiaan päivässä varauduttiin runsaaseen 3 000 ateriaan.
”Ruoka riittää sen, minkä se riittää”, Tolppanen tuumi rauhallisin mielin juuri ennen kuin ovet avattiin.
Hulinapäivän jälkeen hän kertoi, että kävijöitä laskettiin haarukkamenekin mukaan olleen 2 800. Loppuruoka lahjoitettiin seuraavana päivänä halukkaille.
”Tunnelma keittiössä oli ainutlaatuinen 20 talkoolaisen kanssa”, pääkokki Tolppanen kehui.
Hän piti yhdessä touhuamista ja ihmisten ilahduttamista jälleen kerran hienona asiana.
Kun sali oli täyttynyt ensimmäisellä noin sadalla ruokailijalla, kuultiin sekä luterilaisen että ortodoksisen seurakunnan ruuansiunaukset.
Juontaja Markku Laitinen ohjeisti
väen pöytäkunnittain kolmelle jakelupisteelle, ja kaikki sujui ilman ruuhkaa.
Tällä kertaa uutta oli, että laitoksissa asuvia ja pyörätuolilla liikkuvia ihmisiä noudettiin syömään.
”Moni tulee tänne muistelemaan menneitä, koska nämä tilat ovat ennen palvelleet pajana ja takomona. Monen outokumpulaisen sukulaiset ovat olleet kaivoksella töissä”, Helka Tolppanen kertoi.
”Tarjoamamme ateria voi olla jollekin se joulun ainoa lämmin jouluruoka. Heidän kiitoksensa lämmittää eniten.”
Siinä missä pajan ja takomon yhteensä noin 200-paikkaisissa ravintolasaleissa ruokailu jatkui kello kuuteen saakka, kaivostunnelin Karbidi-ravintolassa oltiin jo jälkiruuassa.
Glögiä ja piparia maisteltiin takkatulen loimussa, jossa lukiolaisten kuoro viritteli Varpusta jouluaamuna ja sai kyynelen monen silmäkulmaan Joulumaata laulaessaan.
Pöydässä Marja ja Oona Koistinen olivat yhtä mieltä siitä, että juuri tämä tunnelma on se odotetuin ja tärkein osa jouluateriaa.
”Olen kaivosmiehen tytär ja muistan lapsuudesta, että kaivosyhtiö järjesti meille lapsille joulujuhlan. Niissä tilaisuuksissa näin teatteria ja oli musiikkiesityksiä. Asuimme maaseudulla hankalien kulkuyhteyksien päässä, mutta kaivoksen pikkujouluun aina saavuimme”, Marja Koistinen muisteli.
19-vuotias Oona Koistinen muutti vuosia sitten Outokummusta Norjaan ja pääsi jouluaterialle nyt ensimmäistä kertaansa.
”Onhan tämä tosi ainutlaatuinen tapahtuma, vaikka minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksia”, hän sanoi.
Marja Koistiselle tärkeintä oli ehdottomasti kokemus siitä, että outokumpulaiset ovat kerrankin kaikki yhdessä.
”Voin suositella, että tulkaa kesällä tänne tutustumaan kaivosmaailmaan. Outokummussa on Suomen parhaat leikkipaikat tuossa pihamaalla. Vanhemmat viihtyvät, kun lapset leikkivät.”
LIISA YLI-KETOLA
Kotona
olisin
yksin,
täällä
tapaan
kavereita.
Ruoka
riittää sen, minkä
se riittää.
Tarjoamamme ateria
voi olla
jollekin
se joulun ainoa
lämmin joulu-
ruoka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
