Muusikko Goony Strömmer kehitti soitinteknologiaa – hänen suunnittelmansa mikrofoni löytyy Suomen vanhimmasta säilyneestä kiinteärunkoisesta sähkökitarasta
Strömmeriä sanottiin maailman vanhimmaksi keikkailevaksi jazz-laulajaksi.
Kuvassa on keskellä Gunnar ”Goony” Strömmer Valkeakoskella vuonna 2005. Henkilöistä tunnistettavia ovat myös Maria Lund (vas.), Tamara Lund ja Erik Lindström. Kuva: Wikimedia commonsGunnar "Goony" Strömmer (1914–2006) oli tamperelainen jazzmuusikko, keksijä ja arkkitehti. Hän kävi lapsuusvuosinaan pianotunneilla, mutta kiinnostui jazzista kuunneltuaan kidekoneella englantilaisia radiolähetyksiä.
Goony tapailikin jo pian jazzin tahteja rummuilla, jotka hän oli rakentanut itselleen vain 13-vuotiaana. Soittokaverinaan hänellä oli niin ikään musikaalisesti lahjakas Valter-veli.
Ensimmäisen keikkansa Goony pääsi soittamaan nykyisin Tampereeseen kuuluvan Lielahden torvisoittokunnan sijaisrumpalina yleisöluisteluillassa.
1920-luvun lopulla Strömmer oli rumpalina Pajazzo-tanssiorkesterissa ja 30-luvulla Toivo Kärjen taustalla ja Farrow-nimisessä yhtyeessä. Sodan jälkeen Goony siirtyi rumpujen takaa laulavaksi pianistiksi. Hän soitti esimerkiksi Jam Sessio -kokoonpanossa harmonikkataiteilija Lasse Pihlajamaan kanssa ja vetopasunisti Acre Karin rinnalla Chicago Seven -yhtyeessä. Goony Strömmer julkaisi levyn vielä 1980-luvun alussa ja jatkoi esiintymistä pitkälle vanhuusikään saakka. Strömmeriä sanottiinkin maailman vanhimmaksi keikkailevaksi jazz-laulajaksi.
Hän soitti oman jazztrionsa kanssa tamperelaisessa Paapan Kapakassa viimeisen kerran vuonna 2006.
Paitsi muusikkona, Strömmer vaikutti suomalaiseen viihdemusiikkiin myös soitinteknologian kehittäjänä. Goony kokosi jo 1940-luvulla veljensä Valterin kanssa sähkömagneettisia kitaramikrofoneja, jotka tehtiin levysoittimien äänirasioista. Strömmerien valmistamat ”kidemikrofonit” olivat tiettävästi ensimmäisiä Suomessa rakennettuja kitaramikrofoneja.
Veljekset rakensivat aikakauden muusikoille muitakin laitteita, kuten kitaravahvistimia ja kaiuttimia.
Niitä käyttivät esimerkiksi basisti Olli Hämeen orkesteri, viihdetaiteilija Jorma Ikävalko sekä sähkökitaran pioneeri Viljo Immonen.
Keksijäveljesten mikrofonien kehittyneimmät mallit valmistettiin konepajayritys Lokomon magneettiteräksen valumallista.
Goonyn suunnittelema mikrofoni löytyy myös maan vanhimmasta säilyneestä kiinteärunkoisesta sähkökitarasta vuodelta 1946.
Keksijäveljesten mikrofonien kehittyneimmät mallit valmistettiin konepajayritys Lokomon magneettiteräksen valumallista. Kojeita myytiin myös joissain Tampereen soitinkaupoissa.
Strömmerit olivat niin ikään mukana soitinkehittelyssä. He kuuluivat esimerkiksi työryhmään, joka kehitti vuonna 1948 Martti Leppäsen tunnetuksi tekemän sähkökontrabasson.
Soittimen rungon korvasi alumiiniputki ja vahvistimena toimi Strömmerien kehittämä hevosenkenkämikrofoni.
Kädenjälkensä Goony Strömmer jätti myös Tampereen kaupunkikuvaan. Isänsä Bertelin tavoin hän kouluttautui arkkitehdiksi ja suunnitteli kotikaupunkiinsa muun muassa asuinkerrostaloja, omakotitaloja ja huviloita. Hän vastasi lisäksi Valmetin tehtaiden muutos- ja korjaustöistä.
Isänsä jalanjäljissä monitaituri liittyi myös Tampereen Teknilliseen Seuraan, jossa hän kunnostautui etenkin vuosijuhlien järjestäjänä ja säestäjänä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
