
Hitlerin mielestä suomalaiset olivat soturikansa, mutta kahta piirrettä hän kritisoi
Historiantutkija ja tietokirjailija Janne Könönen on kirjoittanut ensimmäisen kokoavan teoksen Adolf Hitlerin toiminnasta Suomen kohtaan.
Hitlerin Saksa kohteli sekä Suomea vuosikausia huomattavan hienotunteisesti. Saksan valtakunnankansleri Adolf Hitler vieraili marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä Immolassa 4. kesäkuuta 1942. Kuva: SA-kuvaMiten Suomen kaltaisesta piskuisesta reunavaltiosta tuli Natsi-Saksan elintärkeä liittolainen? Janne Könönen avaa teoksessaan uuden näkökulman diktaattori Adolf Hitlerin suhteesta Suomeen osana Skandinaviaa.
Talvisota muutti Könösen mukaan Führerin käsityksen pohjoisesta pikkumaasta. Hitler ymmärsi, että Suomea ei voi irrottaa omaksi saarekkeekseen muusta Pohjolasta.
”Sysäyksenä olivat Ruotsin Lapin rautamalmikaivokset ja niiden kuljetusreitti Itämerellä. Hitler jätti Suomen Neuvostoliitolle Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa, mutta katui tätä pian”, Könönen sanoo.
Vielä 1930-luvulla Hitlerin kiinnostus Suomea ja muita pieniä Pohjoismaita kohtaan oli vähäistä. Hitler kyllä tunsi Könösen mukaan perustiedot Suomen itsenäistymisestä Venäjästä.
”Hitler nosti saksalaisten osuutta suuremmaksi kuin mitä se todellisuudessa oli. Hän ajatteli suurin piirtein, että Rüdiger von der Goltzin joukot ratkaisivat yksin vuoden 1918 Suomen sisällissodan”, Könönen sanoo.
Hitler ennakoi, että ensimmäisen maailmansodan asetelmat säilyisivät uudessa suursodassa. Valtakunnankansleri toivoi, että Ruotsi, Tanska ja Norja pysyisivät puolueettomina.
Suomen kuuluminen Pohjoismaihin ei ollut Saksassa kirkossa kuulutettua vielä 1930-luvulla, Könönen huomauttaa.
”Hitlerin mielessä Venäjästä irtaantunut outo agraarinen pikkuvaltio yhdistyi pikemminkin Itä-Eurooppaan.”
Suomalaisten taistelu talvisodassa teki vaikutuksen sekä Hitleriin että Staliniin. Suuret diktaattorit eivät kunnioita mitään muuta kuin voimaa ja kovaa vastarintaa.
Janne Könönen
Janne Könönen (s. 1977) on toisen maailmansodan historiaan perehtynyt toimittaja, tietokirjailija ja historiantutkija.
Hän on aiemmin julkaissut muun muassa teokset Punaisen leijonan maa: Suomen hullu joulukuu 1917 (2017) sekä yhdessä Markku Jokisipilän kanssa kirjan Kolmannen valtakunnan vieraat: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933-1944 (2013).
Lähde: Tammi
Adolf Hitlerin mielenmuutos Suomen suhteen alkoi luonnonvaroista, Könönen kertoo. Raaka-aineiltaan köyhässä Saksassa puhkesi jo lyhyen Puolan valtauksen jälkeen varustelukriisi 1939.
Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin petti aiemman lupauksensa eikä halunnutkaan toimittaa korkealuokkaista rautamalmia Saksalle. Lisäksi Hitler joutui lykkäämään kuukausikaupalla hyökkäystä länteen ja Ranskan malmikaivoksille.
”Katse oli pakko kääntää Pohjolaan ja Ruotsin malmikaivoksille. Samaan aikaan Hitlerille selvisi, että ainoa Ruotsin malmin toimiva kuljetusreitti tulevaisuudessa kulki Luulajan sataman ja Itämeren kautta”, Könönen sanoo.
Suomen itsepäisyys Neuvostoliittoa kohtaan yllätti kaikki suurvaltajohtajat, koska pienen kansan oletettiin taipuvan alueluovutuksiin balttien tavoin.
”Suomalaisten taistelu talvisodassa teki vaikutuksen sekä Hitleriin että Staliniin. Suuret diktaattorit eivät kunnioita mitään muuta kuin voimaa ja kovaa vastarintaa”, Könönen painottaa.
Adolf Hitlerin mielenmuutos Suomen suhteen alkoi luonnonvaroista. Malmien lisäksi Saksan diktaattori oli kiinnostunut myös Suomen metsävaroista. Kuva on Hitlerin Suomen vierailulta. Kuva: SA-kuvaRanskan valtaus kesäkuussa 1940 oli Könösen mukaan suuri käänne Hitlerin suhtautumisessa Suomeen. Vain kolmen viikon päästä Ranskan antautumisesta, hän lähetti oman valtuutettunsa Ludwig Weissauerin Mannerheimin ja Rytin luokse.
Kahden rintaman sodan uhan väistyttyä, luonnonvarat saivat keskeisemmän roolin Saksan johtajan suunnitelmissa, Janne Könönen sanoo.
Petsamosta saatavaa nikkeliä laskettiin Natsi-Saksassa tarvittavan tulevassa yhteenotossa resursseiltaan mahtavaa Yhdysvaltoja vastaan.
Malmien lisäksi Hitler oli Könösen mukaan kiinnostunut myös Suomen metsävaroista.
”Jos sota olisi onnistunut, Pohjolasta olisi tullut Saksan hallitseman Euroopan puuvaranto. Kauppaa meren taakse Kanadaan ei olisi voitu silloin käydä. Saksalaiset valmistelivat myös ylikansallisen, eurooppalaisen metsäliiton perustamista. On helppo arvata kenelle siinä olisi kuulunut käskyvalta."
Jatkosodan aikana Hitler raivostutti alaisensa myöntällä Suomelle auliisti elintarvikkeita ja sotilasmateriaalia. Talousdiplomaatti Karl Schnurre totesi, että suomalaisia kohdellaan silkkihansikkain.
”Saksan elintarvikeapu oli äärimmäisen tärkeää, sillä suomalaiset välttivät osaltaan nälänhädän tätä kautta”, Könönen sanoo.
Hitlerin Saksa kohteli sekä Suomea että Ruotsia vuosikausia huomattavan hienotunteisesti. Poliittisesti länsimielinen ja pitkien etäisyyksien Pohjola ei ollut Saksalla kunnolla näpeissä.
”Suomi oli sotilaallisen suorittamisen osalta Saksaa vahvempi osapuoli. Suomi piti kaiken Saksalle lupaamansa, Saksa taas jäi päämääristään pahasti vajaaksi. Hitler pelkäsi koko sodan ajan, että Suomi tekee erillisrauhan.”
Ilmavalvontalottaa (Ellen Kiuru) kuvataan Lahdenpohjan ilmavalvontatornissa. Suomalaisen tk-kuvaajan lisäksi kuvaamassa saksalaiset pk-miehet. Lahdenpohja vuonna 1942. Kuva: SA-kuvaJulkisuudessa ja yksityiskeskusteluissa Hitler toisti suurta ihailuaan Suomen ”soturikansaa” kohtaan. Führerin Suomen suitsutus vaikuttaa Könösen mukaan ilmeisen aidolta.
Lähipiirilleen Hitler arvioi suomalaisten luonteenpiirteitä myös hieman kielteiseen sävyyn.
”Hitlerin mukaan suomalaisilla oli kaamosaikoina taipumusta syventyä hengellisiin asioihin ja lukea paljon Raamattua. Hitlerin kansallissosialismi oli pohjimmiltaan täysin kristinuskon vastainen liike”, Könönen sanoo.
Suomalaisten huonoiksi puoliksi raittiusmies Hitler laski myös kovan ryyppäämisen.
Hitlerin suhde Suomeen oli käytännönläheinen, Janne Könönen tiivistää. Häntä ei kiinnostanut esimerkiksi suomalaisten rodullisuuden pohtiminen.
Palkkiona osallistumisesta Saksan Neuvostoliiton hyökkäykseen eli operaatio Barbarossaan, Suomea ei suunniteltu liitettäväksi kolmanteen valtakuntaan.
”Voi kysyä, millaista Suomen itsenäisyys olisi ollut Saksan hallitsemassa Euroopassa? Joka tapauksessa suomalaisia kohdeltiin eri tavalla verrattuna esimerkiksi Norjaan”, Könönen sanoo.
Erillinen osasto Petsamon huoltokuljetusta Luttojoella 12.7.1942. Veneessä sotilaspastori Esko Kalevi Enkkelä keskustelee saksalaisen aliupseerin kanssa. Kuva: SA-kuvaHitler mielsi Suomen todelliseksi johtajaksi marsalkka Mannerheimin. Könösen mukaan oikutteleva Mannerheim nautti vuosikausia Führerin täysin poikkeuksellista erityskohtelua.
Hän ymmärsi marsalkan valtavan kansansuosion. Hitler toki tiedosti, että Mannerheim on pohjimmiltaan epäilyttävän länsimielinen. Paljon Mannerheimia vuolaammin hän ylisti liittolaisista lojaalia Romanian johtajaa Ion Antonescua.
”Hitler päätyi strategisista laskelmistaan johtuen paapomaan marsalkkaa viimeisen päälle. Kun Mannerheim pyysi jotain suoraan Hitleriltä, kaikki ehdotukset hyväksyttiin, Könönen kuvailee.
Keväällä 1943 kaikki muut Saksan rinnalla sotineiden maiden johtajat tekivät nöyristelevän vierailun Hitlerin luokse Baijeriin. Mannerheimille sallittiin vain pakollinen välilasku Saksan kamaralle matkalla Sveitsiin.
”Mannerheimille tarjoiltiin välilaskulla Saksan armeijan piikkiin välipalatkin. Hitler otti Marskin sijaan vastaan Lotta Svärdin johtajan Fanni Luukkosen, mikä oli laiha lohtu.”
Mannerheimin pidättyväisyys Hitlerin Saksaa kohtaan oli Suomen kannalta lopulta taktisesti viisasta politiikkaa, Könönen muistuttaa.
Janne Könönen, Hitler ja Suomi, Pohjolan luonnonvarat Natsi-Saksan suunnitelmissa, Tammi 2022, 459 sivua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







