KIRJA Natsiministeri vierailee Lapissa
Tartuin hieman ennakkoluuloisesti Heidi Köngäksen romaaniin. Onhan natseista ja Lapin sodasta syntynyt kaunokirjallisuuttakin niin paljon, että löytyykö enää näkökulmaa, joka ei maistu luetun kertaamiselta. Dora, Dora osoittaa että löytyy.
Siinä kun Katja Ketun Kätilö kiskaisi lukijan alkuvoimaisen lappalaisnaisen kokemukseen verevällä uudiskielellä, Heidi Köngäksen keinot ja asetelma ovat päinvastaiset.
Hän katsoo suomalaista rotua saksalaisen herrakansan silmin ja kuvaa tapahtumat täsmällisen viileästi. Trimmatulla itsekurilla tukahdutetaan intohimot - niin pitkälle kuin voidaan.
Asetelma on tämä: joulun aikaan 1943 Lappiin saapuu Hitlerin suosikki, varusteluministeri Albert Speer seurueineen. Speer tulee tarkastamaan aseteollisuudelle tärkeän Petsamon nikkelikaivoksen tilannetta.
Muut kertojat ovat arjalaista kauneutta uljaimmillaan edustava sihteeri Annemarie Kempf, viihdyttämään tuotu taikuri sekä suomalainen nuori tulkki Eero Kallankari. Tulkki ja sihteeri tuntevat vetoa toisiinsa, eikä se jää Speeriltä huomaamatta.
Sodan häviö häämöttää. Lapin tuhoamiseen jo valmistaudutaan, mutta Hitler jatkaa uhoaan.
Speeriä riivaa pelko ja kaipuu. Hitlerin kanssa sattunut konflikti pelottaa, hylätäänkö hänet. Heidän suhteensa on intiimi, erityinen. Mielessä kangastelee yhä suunnitelma maailman pääkaupungista Germaniasta.
Speer on hyvin tietoinen hinnasta: kuolemanleireillä jauhautuvasta ilmaisesta työvoimasta.
Annemarie on sisäistänyt natsien itsekurin: ”Suklaan maku täyttää makunystyrät ja tekee mieli lisää. En tietenkään ota. ”
Hänellä on inhimilliset hetkensä, mutta hän on koneiston osa: ”Olen tehnyt velvollisuuteni, vain sen. ”Kun ruumiita osuu kohdalle, on katsottava toisaalle. Se onnistuu niin kauan, kun uhri ei liity omaan elämään.
Köngäs on tutkinut lähdemateriaalit tarkoin ja luonut motivoidun episodin sodan keskelle.
Ehkäpä myös muistelmateos Diktaattorin työkaluna, jonka Speer kirjoitti 20 vuoden vankeutensa aikana, on auttanut henkilökuvassa.
Lumeen peittynyt Lappi avaa mieliin railoja, joissa itsehillintä murtuu ja intohimot leimahtavat.
Speerin alitajuntaan on lähtemättömästi jäänyt Dorasta, vankityöleiristä, raudoitettuun saappaaseen tarttuneen punatautipaskan haju.
Sitä ei Lapin pakkasviimakaan pois tuuleta.
Ja ylhäältä katsellen koko hulluuden perspektiivi hyvin näkyy.
ANELMA
JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Heidi Köngäs: Dora, Dora. 333 s. Otava 2012.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
