"Kyllä minä olen mamu! En tosin tiennyt sellaisesta sanasta ennen kuin ihmiset kertoivat", Angel Silva nauraa.
"Olen siis maahanmuuttaja."
Angel tarkoittaa enkeliä. Silva on syntyperäinen espanjalainen, mutta kertoo kaiken sujuvalla suomen kielellä. Se hämmästyttää toimittajaa, jolle itselleen ei espanja meinaa tarttua päähän millään.
"Auttaa paljon, kun asuu maassa", Silva selvittää.
Ja hän on asunutkin. Hän tuli Suomeen viitisen vuotta sitten, kun espanjalainen TE-toimisto vinkkasi Silvan hammaslääkärivaimolle työmahdollisuudesta Suomessa. Silvalle se sopi, sillä vaimo oli työtön ja hän oli itse tehnyt kahta työtä – pizzakuskina ja hammasteknikkona – ja tienannut noin 700 euroa kuukaudessa.
Kumpikin on kotoisin Etelä-Espanjasta, Silva Sevillasta ja vaimo Zaida Sanchéz Granadasta.
Suomessa Silva meni ammattikorkeakoulu Savoniaan opiskelemaan kokiksi.
"Koulutus olisi kestänyt kolme vuotta, mutta tein sen kahdessa vuodessa, koska halusin päästä töihin. Minä en ole mikään sohvaperuna! Maksan verot ja elän tavallista elämää. Mutta tiedän, että osa maahanmuuttajista on laiskoja ja haluaa vain opiskella pitkään."
Silva sai töitä ravintolassa, mutta perusti vuosi sitten Espanjan Herkut -maahantuontiyrityksen. Hän kävi myymässä oliiviöljyä ja muita tuotteitaan Kuopion kauppahalliin pariinkin liikkeeseen, sai maustekauppiaalta vinkin tyhjenevästä myyntikojusta ja ryhtyi halliyrittäjäksi.
Yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut hänestä edes vaikeaa, ja kun idea oli hyvä, Finnvera myönsi takauksenkin. Sivukuluja on kuitenkin sen verran, ettei työntekijää voi palkata. Suomen pitkä palkallinen äitiysvapaa saa häneltä erityiskiitokset. Perheellä on yksi lapsi.
Mikään varsinainen haave tai itsestäänselvyys elämän siirtäminen Savoon ei ollut.
"Jos vaimolle ei olisi tarjottu töitä, emme olisi lähteneet minnekään."
Sopeutuminen on kuitenkin sujunut niin hyvin, että haussa on myös Suomen kansalaisuus.
Sopeutumista etelän auringosta lennähtäneelle edellyttää myös Suomen pimeä talvi.
"Pimeydestä selviämisessä auttaa paljon, kun tekee töitä. Laitamme myös kynttilöitä palamaan ja koristelemme talon jouluvaloilla."
Silvan oma puoti on ollut auki nyt neljä kuukautta, ja vakioasiakkaitakin on jo ilmaantunut. Tiskillä on tarjolla tapaksia ja pintxoja eli pieniä suolapaloja, juustoja, makkaroita, öljyä ynnä muuta.
"Olen ensimmäinen, joka myy alkoholia täällä kauppahallissa ja luultavasti myös ensimmäinen maahanmuuttaja", Silva sanoo.
Häneltä voi totta tosiaan ostaa lasillisen viiniä palan painikkeeksi.
Kielitaito on niin hyvä, että savokin sujuu. Testataanpa: jos joku tulee ostamaan kalloo, mitä hän haluaa?
"Kalaahan se on! Ja olen oppinut, että kun savolainen asiakas pyytää "sopivan palan" vaikka juustoa, pitää miettiä, mitä se kenellekin tarkoittaa", Silva nauraa.
Silvan suku on Espanjassa, mutta Suomesta on löytynyt varaäiti ja -isä. "He ovat auttaneet yrityksen kanssa ja vieneet metsään mustikoita, sieniä ja vattuja poimimaan ja mansikkapellolle. Ja saunaan tietenkin."
Entä suomalaiset juomatavat, joko olet oppinut juomaan kossua?
"En! Enkä yritäkään, viinit riittävät minulle."
