
Mysteerinen tunnelma uinuu Maarit Verrosen pelkistetyissä novelleissa – myös maatilalla ja metsätöissä
1990-luvun romaaneillaan Finlandia-ehdokkaaksi päätyneen Maarit Verrosen uusimmassa novellikokoelmassa tekstit ovat pohjavireeltään arkisia mutta merkityksiltään rikkaita.
Maarit Verronen. Hyvä näin. 200 sivua. Aviador. 2023. Kuva: Ari Haimi / Aviador, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaMaarit Verrosen novellikokoelma muodostuu 30 tekstistä. Suurin osa niistä on lyhyitä, alle kymmenen sivun mittaisia. Kokonaisuutta yhteen punovana henkilönä toimii Tiina, jonka elämästä Verronen kertoo joka toisessa novellissa.
Tiinan ohella novellit kertovat yleisempiä kohtauksia milloin kunkin henkilöhahmon elämästä. Tekstit liikkuvat monenlaisissa ympäristöissä niin Suomessa kuin ulkomailla aina seminaareista metsätöihin ja maatilan pihapiiriin.
Verrosen novelleissa päähenkilöt ovat usein ulkopuolisia tarkkailijoita, jotka todistavat monenlaisia ihmiselämään kuuluvia sattumuksia, kuten riitaista laskutoimitusta ravintolassa ja ystäväpariskunnan orastavaa eroa.
Tekstien tunnelmat vaihtelevat lähipiirissä tapahtuvan itsemurhan tragediasta orastavan toivon ilmapiiriin.
Päähenkilöiden ulkopuolisuuden ohella Verrosen teksteille tyypillistä on niiden tapa kuvata ihmisiä hyvin arkisessa ja tavanomaisessa valossa. Osassa novelleista se saa jopa hieman naivistisia sävyjä. Tästä esimerkkinä nostettakoon hieman tahtomattaan urheilumaailman huipulle päätyvä päähenkilö Koa, josta kerrotaan novellissa Maalivahti.
Taitavana kirjoittajana Verronen onnistuu tuomaan monien arkisten tapahtumien ylle ripauksen mysteerin tuntua ja monesti myös kuin varkain tihenevää jännitystä. Ilmaisu on hyvin pelkistettyä, mutta samalla rivien väliin jää paljon ajatuksia herättävää sisältöä ja lyhyetkin tekstit välittävät monenlaisia merkityksiä.
”Ilmaisu on hyvin pelkistettyä, mutta samalla rivien väliin jää paljon ajatuksia herättävää sisältöä.”
Hyvä näin ei ole välttämättä teos, jota luonnehtisi ylitsevuotavien superlatiivien kanssa, mutta se on ehdottomasti taidokas tyylinäyte tekijältään. Kokoelma on tasapainoinen ja novellit kauttaaltaan hyvin kirjoitettuja antaen tarttumapintaa eri tyyppisille lukijoille.
Joukkoon olisi kenties toivonut vielä useampaa pitkää novellia, sillä ne jotka kokoelmaan ovat päätyneet, ovat todella hienoja. Esimerkiksi novelli Metsään onnistuu käsittelemään hakoteillä olevan, metsätöissä viihtyvän vanhuksen kautta laajoja teemoja.
Tarina puhuu nykyajan teknologian luomasta tarpeesta olla jatkuvasti tavoitettavissa, maaseudun tietotoimistoina tunnetuista henkilöistä ja heidän kantamastaan kansanperinnöstä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat









