Kotitöissä parasta on, että niissä näkee välittömästi oman käden työn tuloksen, sanoo Janhonen-Abruquah. Kuva: Lari Lievonen
Kun elämä muuttuu yhä kalliimmaksi, yksi tapa selviytyä on osata arjen taitoja, sanoo tuore kotitaloustieteen professori
Kotitalouksissa tehdään myös päätöksiä, kuinka kestävä tai kestämätön elämäntapamme on, Hille Janhonen-Abruquahin sanoo.Joensuu
Mankelointi ei kuulu Hille Janhonen-Abruquah’n kotitöihin, sillä hän oppi jo lapsena Työtehoseuran lanseeraaman tavan, missä nihkeä pyykki vedetään vetolaitteessa, rullataan salaojaputkien ympärille ja ripustetaan kuivumaan oskarinoksiin. Kuva: Lari LievonenProfessori Hille Janhonen-Abruquahin työhuoneeseen kuuluu paukutus. Se tulee käytävän toiselta puolelta opetuskeittiöstä, missä opiskelijat nuijivat lihaa valmisteilla olevalle yhteiselle aterialle.
Pihvien paistaminen ei ehkä ole kotitaloustaidoista tärkeimpiä eikä kuulu monenkaan ihmisen arkeen, mutta tulevien kotitalousopettajien on hyvä osata sekin. Ja varsinainen pihvi pihvin paistossa on se, että keittiössä opiskelijat oppivat tekemään töitä yhdessä. Se on Itä-Suomen yliopiston tuoreen kotitaloustieteen professorin mielestä kotitaloustuntien tärkein oppi.
”Että lapset kasvavat siihen, että asioita tehdään toisten kanssa. Kotitalousopetus on siihen lempeä tapa: ruuanlaiton lisäksi oppii toisen kanssa suunnittelun, työntekemisen, neuvottelun, jakamisen ja konfliktien selvittämisen”, Janhonen-Abruquah luettelee.
Koronan aiheuttaman pitkän etäopetusvaiheen jälkeen toisten kanssa toimimista on täytynyt uudelleen opetella.
Toki kotitalousopetuksella on muitakin tavoitteita. Se harjaannuttaa taloudellisia taitoja ja ohjaa kestävään elämäntapaan.
”Kun nyt mietitään, miten saadaan rahat riittämään, yksi tapa selvitä, on hallita arjen taitoja: osata järkevästi ja nokkelasti tehdä ruokaa ja huolehtia vaatteiden puhtaudesta ja kodin viihtyisyydestä. Kaikkea ei tarvitse ostaa, vaan voi myös kierrättää, vaihtaa ja lainata.”
Kotitalouksissa tehdään myös päätöksiä, joilla on vaikutuksia siihen, kuinka kestävä tai kestämätön elämäntapamme on, muistuttaa Janhonen-Abruquah. Hän mainitsee esimerkkinä verkkokaupan.
”Nyt me tilaamme paljon hyödykkeitä yksittäin pakattuina kotiin tai ne käydään hakemassa noutopisteestä. Siitä seuraa, että pakkausjätettä on valtavasti ja jokainen tavara on yksitellen kuljetettu pitkän matkan. Kaikki nämä asumisen, syömisen ja liikkumisen valinnat vaikuttavat elämäntapamme kestävyyteen.”
Aina pyritään siihen, että jääkaapissa olisi sen verran raaka-aineita, että arki pyörisi. Ettei elämä olisi jatkuvaa kaaosta ja hetkestä selviytymistä.
Kotitalousopettajan työ oli viimeinen, mitä Janhonen-Abruquah oli ajatellut elämänurakseen.
”Minusta piti ilman muuta tulla toimittaja, olin kaksi kesää Nurmijärvellä lehdessä töissäkin. Kotitalousopettajaksi opiskelu oli täydellinen vahinko”, professori nauraa.
Ehkei ihan sattuma kuitenkaan, sillä Janhosen äiti työskenteli Rajamäellä Työtehoseuran kotitalousosaston johtajana. Tyttären ensimmäinen työpaikka oli olla Työtehoseuran informantti, toisin sanoen hän osallistui 1970-luvulla vedenkäyttötutkimuksiin käymällä suihkussa koehenkilönä.
”Olin myös kesätöissä liimaamassa Motivan ikkunantiivistenäytteitä kiinni pahveihin, joita lähetettiin kotitalousoppilaitoksiin ja neuvontajärjestöihin 1970-luvun energiakriisissä, kun opetettiin ihmisiä tiivistämään ikkunoita. Samoja asioita siis kuin viime syksyn energiapulassa.”
Hille Janhonen-Abruquah
Aloitti kotitaloustieteen professorina Itä-Suomen yliopistossa tämän vuoden alussa.
Työskennellyt aiemmin opettajana perus- ja ammatillisessa koulutuksessa.
Koti Tampereella, kakkosasunto Joensuussa. Perheessä puoliso, kaksi aikuista lasta ja kissa.
Harrastaa uintia. ”Ihanaa, kun työhuoneen vieressä on uimahalli ja Ilosaaressa saunakeidas. Talvella käyn avannossa kerran viikossa.”
Mieluisin kotitaloustyö on asetella kukkia maljakkoon. ”Olen vetelehtimisen mestari. Siirrän kotitöitä mielelläni huomiseen, että ehdin levätä. Tykkään tehdä sellaista, mikä tuottaa kauneutta.”
Valmistuttuaan kotitalousopettajaksi Janhonen-Abruquah lähti 1990-luvun alussa Ghanaan, minne haettiin tyttökouluun taito- ja taideaineiden opettajaa. Nuorta Hilleä kiinnosti, miten omaa alaa voi toteuttaa ulkomailla.
Työkomennus poiki paitsi tutkimushankkeita myös ghanalaisen puolison, jonka kanssa Hille perusti perheen Suomeen. Puolisokin on opettaja ja työskentelee Tampereella ammattikorkeakoulussa.
Ghanassa kotitalousopetus poikkesi suomalaisesta siinä, että tytöille ei tarvinnut opettaa käytännön taitoja, koska nämä olivat kasvaneet kotitöitä tekemällä ja käden taitoja harjoittamalla. Opetuksessa painottuivat etenkin lukiossa taidot, joilla voi työllistyä esimerkiksi ravintolaan tai hotelliin.
Kotitalousprofessorin mielestä Suomessakin olisi syytä opettaa kotitaloutta läpi koko peruskoulun ja myös toisella asteella eli ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukiossa, kun nuoret ovat astumassa itsenäiseen elämään. Silloin voisi olla omassa kodissa selviämisen opintojakso.
”Esimerkiksi rahan arvon ymmärtäminen on käynyt aina vain vaikeammaksi, kun rahaa ei näe kolikoina eikä seteleinä. Nuorille ei kasva ymmärrystä, mitä pitää tehdä, että saisi euron tai viisi euroa. Raha on vain numero pankkitilillä ja mobiilisovellukset niin nopeita rahanvaihdon välineitä, että raha on hetkessä hävinnyt tililtä.”
Hille Janhonen-Abruquah soisi, että kotitaloutta voisi opiskella jo alakoulussa. ”Kotitalous sopii havainnollistamaan monia asioita: biologian tunnilla voitaisiin tunnistaa metsässä sieniä ja marjoja ja kotitaloustunnilla tehdä niistä ruokaa. Tai opettaa matematiikan murtolukuja paloittelemalla kurkkua.” Kuva: Lari LievonenKotitaloustieteen professorin yhtenä tehtävänä on kehittää kotitalousopetusta. Mitä kaikkea köksän tunnilla pitäisi oppia? Mitä ovat tarpeelliset arjen taidot?
”Semmoiset taidot, joilla saa itsensä ja lähipiirinsä pidettyä hyvinvoivana”, Janhonen-Abruquah määrittelee.
Ensimmäisenä tulee mieleen ruuanlaitto.
”Ruuanvalmistus on aika yksinkertaista, kun sen osaa, ja perheen saa ravittua edullisillakin ruokalajeilla. Jos ei osaa laittaa ruokaa, joutuu ostamaan valmista, mikä tulee kalliiksi. Eikä valmisruuissa mitään pahaa ole, jos niihin on varaa.”
Tärkeää on myös osata suunnitella ja ennakoida.
”Aina pyritään siihen, että jääkaapissa olisi sen verran raaka-aineita, että arki pyörisi. Ettei elämä olisi jatkuvaa kaaosta ja hetkestä selviytymistä. Suunnittelu tuottaa levollisuutta.”
Kotitaloustieteen professorin lempikotityö on asetella kukkia maljakkoon, sillä hän nauttii kauneuden tuomisesta kotiin. Kuva: Lari LievonenProfessori haluaa lisätä vielä yhden asian, ja se on keksiminen.
”Kotitalousopetus antaa mahdollisuuden luovuudelle. Aina ei tarvitse tehdä samalla lailla eikä lopputuloksen tarvitse olla samanlainen. Voi keksiä uutta.”
”Tosin täälläkin ruoka on pitsaa, pastaa ja sushia niin kuin muuallakin, mutta toivon, että pääsen pohjoiskarjalaisen ruuan äärelle ja kehittämään sitä.”
Muutto Pohjois-Karjalaan ja Joensuuhun on Janhonen-Abruquah’lle ollut hyppäys uuteen.
”Tämä on minulle ihan tuntematon kolkka Suomea. Edesmennyt äitini oli kotoisin Nuijamaalta Etelä-Karjalasta ja serkkuni pitää siellä tilaa edelleen, joten on tämä vähän kuin sukujuurille palaamista.”
Janhonen-Abruquah tutustuu uuteen asuinseutuunsa mielellään ruuan kautta. Hän on käynyt ostamassa paikallisesta osuuskaupasta riisipiirakoita, pyöröjä ja sultsinoita ja on yllättynyt siitä, että hänen ennestään tuntemansa Lehtikuohu-juoma tulee Joensuusta.
”Tosin täälläkin ruoka on pitsaa, pastaa ja sushia niin kuin muuallakin, mutta toivon, että pääsen pohjoiskarjalaisen ruuan äärelle ja kehittämään sitä.”
Janhonen-Abruquah’lle ruuan ja raaka-aineiden arvostus on perua jo lapsuudenkodista. Ruokahävikkiä ei juuri tunnettu, eikä ruokaa saanut heittää pois.
Ruuan ja raaka-aineiden arvostus on perua professorille jo lapsuudenkodista. Ruokahävikkiä ei juuri tunnettu, eikä ruokaa saanut heittää pois. Kuva: Lari LievonenNykynuorillekin pitäisi professorin mielestä opettaa omien raaka-aineiden tuntemista ja arvostamista.
”Että he tietäisivät, mistä elintarvikkeet tulevat ja kuinka pitkiä matkoja ne kulkevat. Nuorten on vaikea hahmottaa ruuan alkuperää, koska ketjut alkavat olla niin pitkiä.”
Koska Janhonen-Abruquah elää kaksikulttuurisessa perheessä, hän arvostaa myös miehensä kulttuurin raaka-aineita eli ostaa keittobanaaneja, jamssia tai kassavaa.
”Se ei ole paikallista, mutta meidän kotikulttuurissamme tärkeää.”
Haastattelun aikana opiskelijat ovat saaneet pihvit paistetuksi ja aterioivat kauniisti katetussa pöydässä. Professoriakin kutsutaan pöytään.
”Tässäkin näkyy kotitalousopetuksen vahvuus: siitä seuraa välitön hyvä, näkee lopputuloksen ja monesti saa aikaan iloa myös toiselle. Kotityö on hyvän jakamista.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
