Varhaisperuna voi selvitä harson ja muovin alla parinkin viikon takatalvesta. Kuva: Pasi Leino
Kasvukausi pitenee, mutta talvista ei suinkaan tule kasveille helpompia
Kylvökauden starttiin, varhaisperunan istutukseen, päästiin tänä vuonna varhain. Kasvukausi pidentyminen näkyy Suomessa etenkin pohjoisen kasvivalinnoissa ja syysviljojen lisääntymisenä.
Paraisilla Roger Lindroos pääsi pellolle ja varhaisperunan istutukseen 6. maaliskuuta. Kuva: Pasi LeinoKasvukausi on pidentynyt Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan noin kuukauden 70 vuoden aikana. Tänä vuonna pellolle päästiin varhain, mutta poikkeuksellista varhaisperunan istutus maaliskuussa ei ole.
”Nyt peruna tarvitsee lämpöä ja kosteutta, jotta kasvu lähtee vauhtiin. Takatalvi ja yöpakkaset ovat Suomen keväässä ainainen uhka”, kommentoi ensimmäisiä istutuksia kehityspäällikkö Sari Peltonen Pro Agriasta.
Kasvukauden pidentyessä syyskylvöisten kasvien viljelykiinnostus kasvaa. Tämä on nähtävissä jo nyt.
”Vähälumisina vuosina syysmuotoisten kasvien talvituhojen riski on kuitenkin merkittävä. Suurimmillaan riski on nyt, kun lämpö käynnistää kasvun, mutta yöllä saattaa olla pakkasta.”
Muuttuvassa viljely-ympäristössä riskiä hajautetaan vaihtelemalla aikaisempia ja myöhäisempiä lajikkeita. Peltosen mukaan myös talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen kiinnitetään enemmän huomiota.
Viljelyssä ollaan edelleen säiden armoilla, vaikka kasvukausi onkin pidentynyt.
”Siemenet on hankittu ajoissa tietyllä ajatuksella, ja korjausliikkeen pidemmän kasvukauden vaativien siementen käytössä voi tehdä vain yhteen suuntaan, eli jättää kylvämättä kevään näyttäessä haasteelliselta.”
Peltosen mukaan erityisesti kevään kosteutta pitäisi pystyä hyödyntämään paremmin.
”Yhteyttäminen ja hiilen sitominen maahan alkaa aikaisin keväällä, tästä hyötyvät juuri syyskylvöiset kasvit ja monivuotinen nurmi. Keväisin viljelijät odottavat maan lämpenemistä, mutta kasvulle oleellisempaa on kosteus. Kylvöä voisi keväästä aikaistaa”, arvioi Peltonen.
Jatkossa maan kasvukuntoon ja vesihuoltoon on panostettava enemmän. Viime vuosina olosuhteet ovat muuttuneet nopeasti kevään märkyydestä kuivuudeksi. Myös viljely- ja maanmuokkauskierto vaikuttavat kosteuden säilymiseen.
”Valumavesien hyödyntäminen varastoaltaiden ja säätösalaojituksen keinoin vaativat kuitenkin isoja investointeja tiloilta, jotka nykytilanteessa kamppailevat kannattavuuden kanssa”, Peltonen pohtii.
Peltonen kehottaa olemaan hereillä syyskasvien kevätlannoituksen suhteen.
”Typpilannoitus antaa hyvän potkun kasvun alkuun. Tässä myöhästytään usein ja menetetään kasvupotentiaalia.”
Kasvukauden pidentyminen näkyy etenkin siinä, että aiemmin etelässä menestyneet lajit, kuten kevätvehnä ja rypsi, tuotavat satoa yhä pohjoisempana. Talvehtimisolosuhteet muuttuvat kuitenkin ilmaston lämpenemisen myötä kasveille vaikeammiksi.
”Tämä on uusien kasvitautien ja tuholaisten lisäksi merkittävä ongelma talvehtiville kasveille”, sanoo kasvinjalostaja Mika Isolahti Borealista.
Jalostuksella on vastattava kaikkiin uhkiin, samalla satotasoa ja laatua kehittäen.
”Viljoille esimerkiksi ruosteet tulevat olemaan väistämättä entistä isompi riski. Samaan aikaan torjunta-aineita poistuu ja uusien tulo markkinoille on tiukasti rajoitettu. Tämä lisää tarvetta taudinkestävyyden parantamiseen”, mainitsee Isolahti.
Kasvukauden pidentyminen loppupäästä kerryttää lämpösummaa, mutta syyspuolella säteilyn määrä jää alhaiseksi eikä lämpösummasta ole jatkossakaan mahdollista saada kaikkea hyötyä Suomessa irti.
Syyspuolella säteilyn määrä jää alhaiseksi eikä lämpösummasta ole jatkossakaan mahdollista saada kaikkea hyötyä Suomessa irti.
Kevätkylvöisten kasvien haaste on keskikesän kuivuus.
”Viime vuosina on nähty, että kuivuutta seuraa heinäkuun puolivälistä alkaen runsaat sateet, jotka vaikeuttavat myös sadonkorjuuta”, Isolahti toteaa.
Syysviljojen osuus viljelyalasta tulee kasvamaan. Rukiin ja ruisvehnän osalta viljelyala on nyt melko vakiintunut, markkinan määrittämänä. Jalostus tähtää erityisesti syysvehnän talvenkestävyyden parantamiseen.
Täysin uusia viljelykasveja ei kasvukauden pidentyminen ole meille tuomassa.
”Käytännössä kaikki tärkeimmät viljelykasvit ovat jo tuotannossa. Kokeiluvaiheessa nyt olevista maissin osuus rehukasveissa lisääntyy, syysöljykasvien osuus kasvaa ja nurmikasviseoksissa esimerkiksi ruokonadan ja englanninraeheinän osuus lisääntyy”, arvioi Isolahti.
Viljelijät ovat Isolahden mukaan hyvin kiinnostuneita uusien lajikkeiden kokeilemisesta omalla tilallaan.
”Viljelijät miettivät nyt paljon olosuhteiden muutosta ja mitä se merkitsee omalla tilalla, maaperä ja olosuhteet huomioiden.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
