Suomen suosituin lintu: Ross 308:sta riippuu yhä suurempi osa ravitsemuksestamme, mutta sen tausta on mysteeri

Elintarvikkeeksi päätyvien Ross 308 -broilerien isovanhemmat tuotetaan Ruotsissa. Ruotsista tulevan tuotantosukupolven vanhemmat tuodaan untuvikkoina Suomeen.  Kuva: Sanne Katainen

Vaikka toisin voisi aurinkoisena talvipäivänä luulla, Suomen yleisin lintu ei ole talitintti, sinitiainen tai harakka.

Se on lintu, jonka bongaaminen vaatisi ulkoilijalta jo melkoista tuuria: hybridi nimeltä Ross 308.

Broilereita teurastetaan maassamme vuosittain noin 80 miljoonaa. Ehdoton valtaosa niistä on Ross 308 -hybridejä. Vertailun vuoksi Suomen yleisimmäksi linnuksi tituleeratun peipon pesimäkanta on noin 7,5 miljoonaa paria.

Viime joulukuussa siipikarjanlihaa syötiin jo liki yhtä paljon kuin sikaa. Kulutuksesta valtaosa on broileria.

Viime vuonna tuontikin tosin kasvoi.

Taustalla vaikutti odotettua enemmän noussut siipikarjanlihan kysyntä ja IB-virus eli kanojen tarttuva keuhkoputkentulehdus, mikä aiheutti tuotantoon väliaikaisen notkahduksen.

Jos nykyinen tahti jatkuu, seuraavan kymmenen vuoden aikana kulutus voi kasvaa vielä neljänneksellä, kertoo Suomen Broileryhdistyksen puheenjohtaja Kalle Mahlamäki.

Vaikka siipikarja maistuu muuallakin Euroopassa, suosion kasvu on ollut Suomessa erityisen nopeaa.

Teurasbroilerin kasvatusaika on noin 36 vuorokautta. Ross 308:n jalostuksesta vastaa Aviagen-yhtiö. Kuva: Sanne Katainen

Mahlamäen kotitilalla Huittisissa broilereiden kasvatuspaikkoja on 250 000 kymmenessä hallissa. Kaikki linnut ovat Ross 308 -hybridejä.

Suomessa on totuttu uutisointiin tilamäärän vähenemisestä. Jollakin pientilalla lehmiä voidaan tänäänkin lypsää viimeistä kertaa.

Broileripuolella vastaavaa, radikaalia muutosta tilamäärässä ei ole tapahtunut. Rakenne on vahva, Mahlamäki kuvailee.

Suomessa broilertiloja on noin 200 mukaan luettuna vanhempaispolven tilat eli tilat, joissa kasvatetaan teurasbroilerien emot. Tilojen keskikoko Suomessa on noin 70 000 kasvatuspaikkaa.

Se on vielä pientä verrattuna itänaapuriin: Venäjältä löytyy tiloja joiden tuotanto on suurempaa kuin koko Suomen yhteensä, Mahlamäki mainitsee.

Malliamme voikin pitää maailman mittakaavassa poikkeuksellisena: kaikissa maissa perhetiloja ei broilerituotannossa ole, kertoo Tampereen yliopiston historiantutkija Hilja Solala.

”Joissakin maissa broilereita kasvatetaan elintarviketeollisuuslaitoksen omistamissa halleissa. Suomessa broilerituotanto on alusta asti ollut vahvasti osa maataloutta.”

Broilerintuotanto nojaa Suomessa yhä vahvasti perhetiloihin. Maailmasta löytyy useita maita, joissa teurasbroilerit kasvatetaan elintarviketeollisuuslaitosten omistamissa halleissa. Kuva: Johannes Tervo

Suomen suosituimmassa linnussa on mukana annos mysteeriä.

Siinä missä lypsykarjatilallinen voi tietää lehmiensä genetiikan yksityiskohtia myöten, Ross 308:n tausta on liikesalaisuus.

Emme siis tiedä, miten Ross 308 on alkujaan luotu. Päätäntävaltaa sen jalostuksesta hallitsee yhtiö nimeltä Aviagen.

Vuonna 2005 Aviagen sulautui saksalaiseen EW Groupiin. Perheomistuksessa oleva konserni on kotieläingenetiikan jättiläinen yli 3 miljardin euron liikevaihdollaan.

Se tiedetään, että Ross 308 on jalostettu kasvamaan nopeasti.

Tuotannon tehostuminen on pienentänyt broilerin hiilijalanjälkeä.

Lihakiloa varten tarvitaan siis yhä vähemmän rehua ja sitä kautta peltoalaa.

Tehokkuuden kääntöpuolena ovat hyvinvointiin liittyvät kysymykset. On esitetty Ross 308:n kasvavan linnun luuston, liikkumiskyvyn ja sydämen kannalta liiankin nopeasti.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n mukaan olisi kiireellistä broilerien hyvinvoinnin edistämiseksi rajoittaa lintujen kasvua 50 grammaan päivässä.

Ross 308 päiväkasvu ylittää 50 gramman suosituksen. Mahlamäen mukaan suosituksen tieteelliset perusteet ovat hatarat.

Tanskan Lidl ilmoitti vuonna 2020 luopuvansa kokonaan Ross 308 -hybridin lihaa sisältävien tuotteiden myynnistä ja siirtyvänsä hitaammin kasvaviin lintuihin.

Broilereiden jalostus perustuu Suomessa kolmeen sukupolveen. Isovanhempaispolvea tuotetaan yksinomaan Ruotsissa.

Varsinaisen jalostustyön Aviagen tekee Skotlannissa.

Ruotsi tuottaa broileriemoja kaikkien Pohjoismaiden sekä Baltian tarpeisiin.

Ruotsissa Aviagen päätyi viime vuoden lopulla kohun keskelle, kun jalostuskanalassa salakuvatuilla videoilla paljastui eläinten kaltoinkohtelua. Kanoja muun muassa lopetettiin laittomalla tavalla.

Aviagenin edustajat myönsivät lintujen hoidossa olevan puutteita. Yhtiö ei kuitenkaan suostunut tautisuojaukseen vedoten päästämään kuvaajia tai toimittajia eläintiloihinsa.

Aviagen Swechick AB:n toimitusjohtaja irtisanottiin pian videoiden julkaisun jälkeen.

Ross 308 suosiota puoltavat myös emo-ominaisuudet. Vielä vuonna 1995 yksi Ross 308 -emo sai keskimäärin 112 untuvikkoa. Nyt luku on noussut 150:een. Kuva: Markku Vuorikari

Suomeen vanhempaispolven linnut tuodaan untuvikkoina Ruotsista.

Kerralla tuotava eläinmäärä on noin 25 000 tulevaa emoa, joten untuvikkoja on hautomossa oltava karkeasti ottaen kaksinkertainen määrä.

Työ vaatii sekä nopeutta, että tarkkuutta.

Vaikka aasialaiset lajittelijat ovat nopeita työssään, isoon untuvikkomäärään heitä tarvitaan toistakymmentä.

Tavoitteena on, että tulevaisuudessa kukkotiput voitaisiin karsia pois jo ennen kuoriutumista.

Broilerituotannossa hyödynnetään perinteisesti sekä kukot että kanat.

Vielä 2000-luvun alkupuolella tuotantopolven lintujen isovanhempiakin kasvatettiin Suomessa.

Lintuja kasvatti maskulainen perheyritys Suomen Broiler Oy.

Rotukokeiluja on vuosien varrella ollut monenlaisia, Solala kertoo. Suomen ensimmäinen virallinen broilerirotu oli vuonna 1959 Suomeen tuotu White Rock.

Esimerkiksi Saarioisilla oli aluksi myös omaa jalostustoimintaa.

Vuonna 1968 perustettu Suomen Broiler Oy yhdenmukaisti suomalaista broilerituotantoa.

Ensimmäiset Ross-hybridit tuotiin tänne 1980-luvun puolivälissä. Aluksi käytössä oli Ross 208 ja 2000-luvun alussa sen korvasivat 308 sekä 508.

Alusta asti broilereita on kasvatettu pääasiassa kaupallisten ostorehujen varassa, Solala valottaa.

Lisäksi ne ovat saaneet kotimaista viljaa.

Aluksi rehua toimitettiin 50 kilon säkeissä. ”Lintujen ruokinta oli aikamoista uurastusta. Broilerikasvattamoita oli perustettu esimerkiksi vanhoihin navetoihin. Eräskin raahasi säkkejä kaksikerroksisen kanalan yläkertaan”, Solala toteaa.

Kuva: Johannes Tervo

Broileriketju on yhä riippuvainen soijasta: kasvavan linnun valkuaisentarve on kova.

Soijan vähentämiseen on etsitty ja löydettykin keinoja, mutta soijasta luopuminen ei ole toistaiseksi alalla näköpiirissä.

Emoja ruokitaan tuotantopolven lintuja laihemmalla rehulla, Mahlamäki kertoo.

Broileriemot munivat noin 24 viikon iästä eteenpäin, ja munitus jatkuu noin vuoden ja kahden kuukauden ikään saakka.

Emojen tuotantovaiheessa elävyys on 92 prosenttia, eli ennen teurasikää menehtyy tai lopetetaan keskimäärin kahdeksan prosenttia linnuista. Suomessa ylletään keskiarvoa parempaankin.

Tuotantopolven linnuista poistuma on merkittävästi alhaisempi, 3,5 prosenttia. Suomessa ollaan päästy noin 2,0-2,5 prosentin tuntumaan.

Alhaisimmat luvut löytyvät Islannista. Maassa tuotanto on toisaalta myös pienimuotoisempaa. Syrjäinen sijainti voi vaikuttaa tautipaineeseenkin.

Tuottajan rooli eläinten hyvinvoinnissa on edelleen suuri.

Vaikka tiloilla on nykyisin paljon teknologiaa, tekniikka ei korvaa ihmisen valvovaa silmää.

Broilerin suosiota voi pitää kiinnostavana ilmiönä myös siksi, että Suomessa siipikarjanliha ei ole historiallisesti kuulunut ruokakulttuuriin.

Munintansa lopettaneita kanoja sai kokata hartaasti, jotta niiden liha ei olisi sitkeää. Ihmiset piti siis opettaa syömään broileria.

Vuonna 1959 järjestettiin kaksi suurta broilerin esittelytilaisuutta, Solala kertoo. Kangasalan maatalousnäyttelyssä Saarioinen grillasi broileria yli 3 000 näyttelyvieraalle. ”Koipipalasta pidettiin kiinni ja haukattiin.”

Kaupassa broileria myytiin pitkään kokonaisena pakasteena. 1980-luvulla tarjonta alkoi monipuolistua.

Viime vuosikymmeninä suomalaisille on maistunut erityisesti yksi osa: rintafile.

Samaa trendiä on havaittu muuallakin Euroopassa. Se on johtanut tilanteeseen, jossa koivista on syntynyt ylitarjontaa.

Koipia on rahdattu EU-alueelta muun muassa Etelä-Afrikkaan.

Viime aikoina tilanne on kuitenkin muuttunut, Mahlamäki kertoo. ”Muutokset ostovoimassa ovat saaneet ihmiset valitsemaan rintafileiden sijasta enemmän koipia.”

Ross 308:n nopea kasvu pienentää sen hiilijalanjälkeä, mutta linnun on esitetty Euroopan elintarviketurvallisuusviraston taholta kasvavan sen hyvinvoinnin kannalta liiankin nopeasti. Kuva: Jaana Kankaanpää

Mutta mitä Ross 308:n suosio tarkoittaa tulevaisuuden kannalta?

Tekeekö tilojen koon kasvu sekä lintujen geneettinen yhdenmukaisuus suomalaisesta ruokaketjusta aiempaa haavoittuvaisemman?

Ainakin tautiturvallisuus on pitkään ollut suomalaisen broilerituotannon valtteja.

Kun Suomi liittyi EU:hun, ilmeni, että meillä oli ennestään EU-lainsäädäntöä tiukempi siipikarjanlihan kansallinen laatujärjestelmä.

Esimerkiksi salmonellaa esiintyy vuosittain enintään 0,1 prosentissa kasvatettavista parvista. "Joka vuosi tapauksia ei edes ole", Mahlamäki kertoo.

Artikkelia varten on haastateltu myös Aviagenin myynnistä ja teknisestä puolesta vastaavaa asiantuntijaa Hannu Tiuttua.