Mihin suomalainen ruokajärjestelmä tähtää? – ”En ole vielä nähnyt selvää tavoitetta”

MTK-Etelä-Savon tulevaisuusseminaarin juonsi MT:n maataloustiimin päällikkö Laura Ruohola (vas.). Osallistujina olivat (vasemmalta oikealle) maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen, Maaseutunuorten puheenjohtaja Susanna Valtonen, maidontuottaja Matias Muhonen, tutkijatohtori Irene Kuhmonen ja luomuviljelijä Juuso Joona.  Kuva: Terhi Torikka

Maataloudelta kaivataan ilmaston muuttuessa uusia, kestävämpiä toimintatapoja. Vaatimuksia ja toiveita tulee monelta suunnalta, eivätkä ne kaikki ole realistisia tai reiluja, jolloin tulostakin syntyy hitaasti.

Nykyinen, ylhäältä alas johdettu kestävyyssiirtymä ei sitouta viljelijöitä, sillä se ei tarjoa toivoa paremmasta tulevaisuudesta muutoksen tekijöille, tutkijatohtori Irene Kuhmonen Jyväskylän yliopistosta totesi MTK-Etelä-Savon tulevaisuusseminaarissa Savonlinnassa 14.2.2024.

Kuhmosen mukaan onnistunut kestävyyssiirtymä on kuitenkin maaseudun elinkeinoille mahdollinen, mikäli sen takana on vahva yhteiskunnallinen tahtotila. Vastuuta ei voi vierittää järjestelmän vähävaltaisimmille toimijoille, eli tuottajille ja kuluttajille.

”Mikä tahansa muutos vaatii resursseja, ja niitä pitää uskaltaa tähänkin vaatia.”

Resurssien lisäksi muutokseen tarvitaan positiivisia visioita sekä kestäviä liiketoimintamahdollisuuksia ja isoja muutoksia muun muassa siihen, miten asioita mitataan. Esimerkiksi laiduntamisen monimuotoisuusarvot jäävät usein huomiotta, Kuhmonen muistutti.

Vaihtoehtoisten tuotteiden, kuten monimuotoisuuden myymiselle pitäisi pyrkiä luomaan markkinat, totesi luomuviljelijä Juuso Joona seminaarin paneelikeskustelussa.

”Sitä vastustetaan, koska se kilpailee bulkkipuun ja -viljan kanssa. Tämä pitäisi edunvalvonnan tiedostaa ja taistella asian puolesta”, Joona patisti.

Vielä hetki sitten Euroopan tuottajajärjestö Copa-Cocegan pääsihteerinä toiminut, nykyinen Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) kansliapäällikkö Pekka Pesonen vahvisti, että aiheesta on käyty Euroopassa hyvinkin kovaa keskustelua.

Joona totesi, että viljelijöillä on käsissään ratkaisun avaimet kestävyyssiirtymän toteuttamiseen ja melko hyvä käsitys tilanteesta.

Alalta kaivataan visioita tulevaan, mutta yksi suuri tavoite, jota kohti niillä pyritään, tuntuu puuttuvan.

”Ennen visioiden laatimista tarvittaisiin tavoite, johon suomalainen ruokajärjestelmä tähtää, sitä en ole vielä nähnyt”, Joona peräsi.

Maaseutunuorten puheenjohtaja Susanna Valtonen muistutti, että tavoitteen pitäisi ulottua paljon pidemmälle kuin hallituskauden loppuun.

”Pitäisi esimerkisi tietää, tuotammeko nautaa suomalaisille, vai myös vientiin.”

Joona kaipasi keskustelun tueksi lisää mittauksia ja mittareita. Esimerkiksi paljon puhuttu suomalaisen ruuan puhtaus ja sitä kautta sen arvo, pitäisi osoittaa mittaustuloksilla.

Elintarvike- ja energiatuotannossa nykyistä hajautetumpi jalostus parantaisi huoltovarmuutta, Joona muistutti.

Myös tuotannon keskittyminen maan sisällä on riski huoltovarmuuden kannalta, kun sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Huoltovarmuustekijöinä pitäisi Joonan mielestä tunnistaa myös maan kasvukunto ja viljelyosaaminen.

”Suorat pinta-alaperusteiset tuet ovat yksi syy ongelmiin. Pitäisi tukea enemmän ruuantuotannon edellytyksiä.”

Näin voitaisiin vähentää lannoitustarvetta ja sitä kautta riippuvuutta tuontilannoitteista.

Viljelijöiden työn arvostukseen ja alan kiinnostavuuteen voi vaikuttaa jokainen, muistutti MTK-Etelä-Savon puheenjohtaja Sanna Hämäläinen.

”Jos ei itse arvosta omaa tekemistä, eivät sitä muutkaan arvosta”, Hämäläinen muistutti.

Hän kehotti tuottajia muuttamaan ulopäin annettavaa viestiä vähättelystä ennemmin sen kertomiseen, missä on onnistuttu ja mitä on saatu aikaan.

Se, miten itse suhtautuu työhönsä, vaikuttaa myös muiden asenteeseen.

”Keskinäisestä imagostamme muodostuu kuva ulospäin”, Joona muistutti ja haastoi kaikki tuottajat kutsumaan koululuokan tilavierailulle.

”On tärkeää viestiä alan arjesta ja myös positiivisista asioista, vaikka haasteitakin riittää”, muistutti myös maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) etäyhteyden välityksellä.

Yksi väylä maatalouden imagon parantamiseen on sosiaalinen media. Siellä ymmärtämättömyyttään alaa arvosteleva ihminen voi muuttua hetkessä sydänten ja peukkujen jakelijaksi saatuaan perustellun ja asiallisen vastauksen, kertoi Susanna Valtonen.

Kasvotusten tuottajiin suhtaudutaan pääosin hyvin.

”En ole ikinä saanut huonoa palautetta, kun olen kertonut olevani maidontuottaja. Pelkästään positiivista on tullut”, kertoi savonlinnalainen maidontuottaja Matias Muhonen.

”Parempaa maatalouden imagotyötä ei ole kuin lehmä laitumella järven rannalla”, kiteytti Pekka Pesonen.

*Tekstiä on korjattu 17.2. klo 15.11. Muutettu veden tilalle ruoka tässä virkkeessä: ”Esimerkiksi paljon puhuttu suomalaisen veden puhtaus ja sitä kautta sen arvo, pitäisi osoittaa mittaustuloksilla.”