Susien hyökkäykset vievät lampurien yöunet ‒ voisiko Ruotsin malli tarjota ratkaisun?
Lampaiden siirtäminen päivittäin suojaan on nykylammastilojen mittakaavassa hankalaa tai jopa mahdotonta.Muistan sen aamun edelleen. Isä soitti, ja kertoi suden käyneen lammaslaitumellaan. Kaksi uuhta oli revitty, ja osa laumasta karannut paniikissa. Kuvat raadoista ovat piirtyneet elävästi muistiin, vaikka tapahtuneesta on jo 15 vuotta. Olin tuolloin Maaseudun Tulevaisuudessa kesätöissä, ja petovahingot olivat vielä melko harvinaisia.
Tänä vuonna sudet ovat syyskuun alkuun mennessä hyökänneet suomalaisille lammastiloille yli 50 kertaa. Raadelluksi on joutunut MTK:n lammasverkoston mukaan yli 250 lammasta. Lisäksi susien kohteeksi on joutunut ainakin vasikoita ja koiria.
Tässä samassa lehdessä kerrotaan ennusteesta, jonka mukaan Suomen uuhimäärä laskisi alle 50 000 uuheen vuoteen 2030 mennessä. Ennuste perustuu haastatteluihin, jotka on tehty vuoden alussa. Siihen ei siis ole vaikuttanut se, että sudet ovat hyökänneet lammastiloille tänä kesänä kaksi kertaa useammin kuin viime vuonna. Pahoin pelkään, että ennuste olisi tänä syksynä tehdyn kyselyn pohjalta merkittävästi synkempi. Voimattomuus jatkuvan petouhan äärellä on kuluttavaa.
Voimattomuus jatkuvan petouhan äärellä on kuluttavaa.
Isä luopui lampaista vähitellen, viimeiset lähtivät tänä vuonna. Siihen asti hän otti petovahingosta lähtien lampaat aina yöksi laitumille rakennettuihin katoksiin. Näin ne säästyivät susilta. Tämä onnistui, koska katras oli pienehkö ja syrjäinen rantalaidun, jonne susi iski, jäi pois käytöstä.
Lampaiden siirtäminen päivittäin suojaan on nykylammastilojen mittakaavassa hankalaa tai jopa mahdotonta. Lampaiden turvaksi rakennetaan petoaitoja, mutta vahinkoja tapahtuu myös niiden sisällä. Sudet ovat menneet myös rakennuksiin ja iskeneet laitumelle keskellä päivää aivan pihapiirissä.
Enää vahingot eivät ajoitu vain loppukesään, vaan tänä vuonna piina alkoi paikoin jo kesäkuussa. Osa tiloista saa apua laumanvartijakoirista, mutta kaikkialle ne eivät sovellu.
Lammastalous perustuu vahvasti laidunten hyödyntämiseen ja lampaiden avulla hoidetaan merkittäviä aloja luonnonlaitumia sekä perinnemaisemia. Maisemanhoito edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä ja tuo tiloille tuloja. Susien hyökkäysten yleistyminen uhkaa maisemanhoitotyön jatkuvuutta sekä koko lammasalan tulevaisuutta. Menetetyistä eläimistä maksetaan korvauksia, mutta rahalla ei paikata lampurin mielenterveyttä. Jatkuva pelko, huoli ja ahdistus eläinten kohtalosta vievät hermot ja yöunet.
Lampurit ovat tuntemukseni mukaan suurelta osin varsin luonnonläheistä ja monimuotoisuutta arvostavaa väkeä. Heistä varmasti hyvin harva, jos kukaan, toivoo susien katoavan Suomen luonnosta. Kyse on siitä, miten susilta voi puolustautua.
Ruotsissa kotieläinten kimppuun hyökkäävän pedon saa varoituslaukauksen jälkeen tarvittaessa ampua ilman jälkiseuraamuksia, kunhan selvittää asian viranomaisille. Paikallisen lampurijärjestön mukaan malli on tehokkasti vähentänyt vahinkoja, sillä susi hyökkää usein samaan kohteeseen uudelleen. Tällä perusteella on viimeisten kymmenen vuoden aikana Ruotsin ympäristöviraston mukaan ammuttu keskimäärin alle viisi sutta vuodessa.
Vastaavan salliminen Suomessa tuskin uhkaisi susipopulaatiomme olemassaoloa. Tärkeintä olisi löytää pian malli, jolla maahan mahtuvat sekä sudet että laiduntavat eläimet, ja oman käden oikeuteen turvautumiselta vältytään.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
