Kauhajoen uusi Mullis-koulu saa opiskelijoilta kehut mutta on perjantaisin vajaakäytöllä

Rehtori Esko Lehtimäki ja opiskelijat Rico Haapamäki sekä Nea Kantonen ohittavat pian käyttöönsä vihittävän oppilaitoksen ulko-ovella Puolasta tilatun vasikkamaskotin. Kuva: Johannes Tervo

Ruokamaakuntana mainitulla Etelä-Pohjanmaalla on aloittanut tänä syksynä uusi luonnonvara-alan vuosikurssi teoriaopintonsa kokonaan uudessa päärakennuksessa.

Suupohjan koulutus- ja työllisyysyhtymä Vuoksin pohjalaistaloa mukaileva rakennus on saanut nimen Mullis.

”Uutta alettiin suunnitella EP-insinöörit oy:n Harri Pollarin ja Riku Latva-Krekolan kanssa. Ilmoitin tarvitut luokat ja tehtiin pelkistetty rakennus, joka on lähes kuin pohjalaistalo. Valmistuskeittiö oli tärkeä, ettei ruoka tule styroxlaatikoilla jostain”, sanoo rehtori ja vs. kuntayhtymäjohtaja Esko Lehtimäki.

Kuntarahoituksen leasingilla rahoitettu hanke maksoi budjetoidun mukaan vajaat 3,7 miljoonaa euroa kalusteineen. Rakennus sisältää yhdeksän toimistoa, neljä isoa luokkaa ja kaksi pienluokkaa.

Ero vuosikymmeniä sitten rakennettuun rakennukseen on opiskelijoiden mielestä iso.

”Talo on hieno ja luokat tilavia. Täällä uudessa on hyvä sisäilma toisin kuin vanhassa matalassa rakennuksessa”, sanoo Nea Kantonen avarassa ruokasalissa, jonka yksi seinä on pelkkää ikkunarivistöä kohti kylän raittia.

Kantonen opiskelee kolmivuotisen perustutkinnon viimeistä vuotta maaseutuyrittäjyyden linjalla.

”Tarkoitus on valmistua jouluksi valmistua ja jäädä kotiin töihin. Keväällä sitten kiinni amk-opintoihin ja jatkossa kotitilalle Virroille”, Kantonen jatkaa.

Kurikkalainen Valtteri Peura valmistuu samalta linjalta ensi keväänä.

”Sitten kesäksi töihin, armeijaan ja sen jälkeen jatko-opintoihin.Täällä painottuu käytäntö mukavasti”, maitotilan jatkajaksi aikova Peura sanoo.

Syksyllä aloittaneet Rico Haapamäki ja Jesper Teikari aikovat valmistuttuaan niin ikään maatilan pitoon.

Sanni Rinneheimo on eläintenhoitajan linjan 3. vuoden opiskelija. ”Toiveissa on päästä koulun jälkeen töihin koiratrimmaamoon.”

Jesper Teikari, Rico Haapamäki, Valtteri Peura, Nea Kantonen ja Sanna Rinneheimo viipyivät perjantaina puoli päivää lähiopetuksessa. Kuva: Johannes Tervo

Viime aikoina on keskusteltu ammatillisen lähiopetuksen karsimisesta niin alas, ettei valmistunut välttämättä selviä työelämän vaatimuksista.

”Vuonna 1987 tulin koulutuskuntayhtymään töihin, silloin oltiin perjantaisinkin lähes koko päivä. Nyt määrä on 15 tuntia opintopistettä kohden. Kaikille kertyy 180 opintopistettä”, sanoo Esko Lehtimäki.

Osittain säästösyistä vähintään yksi vuosi kolmesta on nyt työpaikoilla oppimista.

”12 tuntia olisi minimi, mutta se on minusta täysin liian alhainen. Etätyöt eivät edistä kädentaitoja sorvin äärellä.”

Eläintenhoitajaksi opiskeleva Mikaela Nurminen totuttaa Milla-koiraa uinnin saloihin. Alina Saukko seuraa tilannetta. Kuva: Johannes Tervo

Lukemaan ja laskemaan oppiminen on hänen mukaansa siirtynyt peruskoulusta osin ammatilliselle puolelle. Kaikilla ei ole opiskeluvalmiuksia, kun kelloa ei ole opittu katsomaan peruskoulussa.

”Täällä tehdään mahdollisimman paljon käytännössä, vaikka luokkaopetustakin on. Kolmesta vuodesta yksi on työpaikalla, kahdesta vuodesta noin 25 prosenttia on teoriaa.”

Lehtimäki pitää teorian osuutta suhteellisen oikeana. Perusteet ja työturvallisuus kuuluvat oppitunneille.

”Tästä alemmaksi kokonaistuntimäärä ei saa mennä yhtään”, Lehtimäki sanoo yli 40 vuoden kokemuksella.

Lehtimäki kysyy, voisiko tutkinto olla noin kaksivuotinen, kun tuntimääriä vähennetty.

”Silloin ei opetettaisi nuoria lyhyeen työviikkoon ja lyhyisiin työpäiviin. Jos opiskelija tulee vain 2‒4 tunniksi ammatilliseen opetukseen, se on kuin alakoulun tuntimäärä”, Lehtimäki huomauttaa.

”Meillä luonnonvara-alalla pyritään vähintään 6 tunnin työpäiviin. Pidetään sitten joskus sen vuoksi vapaapäiviä.”

Mullis komeilee Kauhajoen keskustan liepeillä maakunnan rakennusperinteen mukaisella tyylillään. Kuva: Johannes Tervo

Työnantaja kysyy usein oppilaitokselta, onko kello tuttu ja osaako tämä työskennellä ilman kännykkää kädessä.

”Suurin osa täällä opiskelevista on fiksuja nuoria. Luonnonvara-alalta työllistytään hyvin, sillä kaikki tekevät käytännön töitä maatilalla kevään kylvökaudesta satokauden loppuun.”

Jokainen pääsee puimurin rattiin. Opiskelijan on opittava myös se, miksi jyvä laitetaan tiettyyn syvyyteen ja ettei työkonetta ajeta kuin autoa.

”Opetustilalla on 185 hehtaaria peltoa ja metsää kasvaa yli 100 hehtaaria, eli työmaata riittää. Kasvit, eläimet, konehuolto, rakentaminen, hitsaaminen ja yrittäjyys takaavat työllistymisen laajalti".

Luonnonvara-ala on kallista koulutusta, mutta ruualle on joka päivä kysyntää.

”Pitää pystyä osoittamaan rahoitus uuteen teknologiaan, jos siinä halutaan pysyä mukana. Kehitys vain kiihtyy, kun robottitraktorit kehittyvät gps-satelliittipaikannuksen mukana.”

”Tänä vuonna tulee taloon 200 hevosvoiman traktori apulaitteineen. Vuonna 1967 vuonna täältä valmistuneet muistelivat tapahtumassa entisten hevosten nimiä ja harmaaferkkua.”