Yksikin tautitartunta kurittaisi kaikkia tuottajia
Vasikkakasvattamoiden läpi kulkee usean tilan eläimiä. Tautisuojauksessa on oltava erityisen tarkkana. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoJos afrikkalainen sikarutto tulisi suomalaistiloille, siitä aiheutuisi 9–18 miljoonan euron kokonaiskustannukset. Suurelta osin kustannukset kaatuisivat tuottajien harteille.
Suu- ja sorkkataudista kustannukset voisivat nousta 25–50 miljoonaan euroon.
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira sekä maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT ovat selvittäneet, kuinka suu- ja sorkkatauti, afrikkalainen sikarutto sekä märehtijöihin tarttuva sinikielitauti leviäisivät suomalaisilla tiloilla, jos jokin taudeista tulisi Suomeen.
Tutkimus ei arvioi riskiä taudin saapumiseksi Suomeen.
Tutkimuksen mukaan suu- ja sorkkatauti leviäisi noin seitsemälle tilalle, jos yksi tila olisi ensin saanut tartunnan.
Eviran tutkijan Simo Rintakosken mukaan suurimmat riskit taudin leviämiselle on lypsykarjatiloilla ja vasikoiden välikasvattamoilla, koska näillä tiloilla on paljon kontakteja toisten tilojen kanssa.
”Välikasvattamoihin tulee eläimiä monelta tilalta ja lähtee eläimiä monelle tilalle.”
Myös sikaketjussa eläimiä siirretään tilalta toiselle ja samalla kulkee tautiriski.
Jos Suomeen tulisi suu- ja sorkkatautitartunta tutkijat arvioivat sen naudoilla johtavan muutaman sadan eläimen lopetukseen. Sioista täytyisi lopettaa pari tuhatta eläintä.
Afrikkalaisen sikaruton torjunnan uskotaan olevan tehokasta, eikä tauti pääsisi tutkijoiden mukaan Suomeen tultuaan iskemään kuin yhdelle tai kahdelle tilalle.
Samoin sinikielitaudin arvioidaan rajoittuvan vain yhdelle tai kahdelle tilalle. Taudin vaikutukset kohdistuisivat kuitenkin huomattavasti useampaan tilaan, koska taudin takia olisi luotava 150 kilometrin suojavyöhyke. Yhden tautitapauksen vuoksi koko alueen nauta- ja lammastuotanto voisivat hetkellisesti pysähtyä.
Kustannuksien arvioidaan olevan sinikielitaudilla 3–9 miljoonaa.
Tulevaisuudessa tautien leviämisriskin arvioidaan pienenevän hiukan nykyisestä. Ennusteiden mukaan vuonna 2030 kotieläintiloja on jäljellä alle puolet nykyisestä.
”Eläinsiirtoverkosto tulee muuttumaan nykyisestä, kun tilat vähenevät. Tautien leviämisen kannalta merkittävää on kuinka moni tila tekee eläinsiirtoja keskenään”, erikoistutkija Tapani Lyytikäinen Evirasta sanoo.
Tautien leviämisriskiä ennakoidaan pienentävän sen, että tilat ovat kauempana toisistaan, jolloin naapurileviämistä ei tapahtuisi. Lisäksi arvioidaan, että eläimiä siirretään nykyistä harvemmilta tiloilta toisille, mutta suurempia määriä kerralla, mikä myös vähentäisi riskiä.
”Jokainen tila on osa Suomen tautisuojausta”, erikoistutkija Leena Sahlström Evirasta muistuttaa.
Tautien aiheuttamien kustannusten arvioidaan tulevaisuudessa olevan korkeammat kuin nyt, jos maahan iskisi epidemia.
”Tauti iskisi tulevaisuudessa kerralla suurempaan eläinmäärään, kun tilakoko kasvaa”, erikoistutkija Jarkko Niemi MTT:stä sanoo.
Kustannuksia vakavissa eläintaudeissa tulisi eläinten poistosta, tuotantokatkoista, markkinamuutoksista ja tautien hävittämisestä. Tautien ennaltaehkäisystä kustannuksia syntyy koko ajan.
Professori Heikki Lehtonen MTT:stä toteaa, että tautien aiheuttamat tappiot tulevat pääasiassa tuottajien maksettavaksi. Hintojen laskun takia kustannuksia tulisi kaikille alan tuottajille, ei ainoastaan tiloille joilla olisi tartunta.
Kansainvälisen kaupan pysähtyminen tautien takia laskisi tuottajahintoja voimalla. Nyt lasketuissa kustannuksissa on oletettu vientikieltojen päättyvän, kun tauti on poistettu maasta. Käytännössä vientikiellot voivat kuitenkin jatkua pitkään ja kustannukset jatkaisivat kasvuaan.
Myös hallinnolle voi tulla mittavat kustannukset tautiseurannasta ja testauksesta.
Suu- ja sorkkatautia on ollut Suomessa vuonna 1959. Afrikkalaista sikaruttoa tai sinikielitautia Suomessa ei ole ollut.
Virallinen raportti tutkimuksesta julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.
TUURE KIVIRANTA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
