Lukijalta: Nautojen kunnianpalautus alkamassa – Jääkö käänne Suomessa vain puheiden tasolle?

Laitumella. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Euroopan maatalouspolitiikassa on tapahtumassa lehmänkokoinen suunnanmuutos. Pitkään keskustelua käytiin yksin sen ympärillä, kuinka kotieläintuotannon päästöjä voidaan vähentää ja eläinmäärää pienentää. Nyt on eri ääni kellossa.

Komission julkaisema kotieläinstrategia korostaa ruokaturvaa, strategista omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Komission mukaan karjatalous ei ole ainoastaan ilmastokysymys, vaan myös turvallisuus- ja kilpailukykykysymys.

Ruotsissa samansuuntainen keskustelu on aloitettu jo hieman aiemmin. Siellä naudanliha- ja maitosektori nähdään tärkeänä osana ruokaturvaa, omavaraisuutta ja maaseudun elinvoimaa. Siellä on myös tunnistettu, että tuotannon väheneminen kasvattaa riippuvuutta tuonnista ja heikentää kriisinkestävyyttä.

Toistaiseksi keskustelu Suomessa on varovaista, vaikka kauppojen tyhjät jauhelihahyllyt ovat herättivät monet. Kotimaisen tuotannon merkitys tunnustetaan, mutta konkreettinen visio puuttuu siitä, miten suomalainen karjatalous voi kasvaa. Tämä on ongelma.

Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset kestävälle nautakarjataloudelle. Valtaosa peltoalasta soveltuu nurmen tuotantoon. Laajat laidunalueet ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta. Karjatalous pitää maaseudun elävänä alueilla, joilla vaihtoehtoisia elinkeinoja on vähän.

Lisäksi suomalainen eläinten terveys- ja hyvinvointitaso kuuluu maailman parhaisiin.

Jos tuotanto vähenee Suomessa, kysyntä ei katoa. Ruoka tuodaan jostain muualta. Silloin tuotanto siirtyy maihin, joissa ympäristö-, eläinten hyvinvointi- tai vastuullisuusvaatimukset voivat olla selvästi alhaisempia.

Tästä syystä Euroopan komissio on alkanut puhua karjataloudesta strategisena voimavarana. Komissio tunnistaa, että Euroopan eläinmäärät ovat jo pitkään laskeneet, ja että ruokaturvan näkökulmasta liiallinen tuotannon väheneminen voi muodostua riskiksi.

Suomessa pitää tehdä valintoja.

Haluammeko olla maa, joka vähitellen luopuu kotimaisesta ruoantuotannosta ja kasvattaa tuontiriippuvuuttaan? Vai haluammeko olla maa, joka investoi kestävään maatalouteen, hyödyntää uusia teknologioita, vähentää tuotannon päästöjä ja samalla säilyttää oman tuotantokykynsä?

Suomella olisi kaikki mahdollisuudet olla eurooppalainen mallimaa ilmastoviisaassa nautakarjataloudessa. Se edellyttää kuitenkin selkeää poliittista viestiä: kotimainen ruoantuotanto on strateginen voimavara, jota ei pidä ajaa alas vaan kehittää.

Kun Ruotsi vahvistaa asemaansa ruokaturvan näkökulmasta ja EU puhuu avoimesti strategisesta omavaraisuudesta, Suomen ei pitäisi jäädä sivustakatsojaksi. Nyt on aika päättää, haluammeko tulevaisuudessa tuottaa ruokamme itse vai ostaa sen muualta.

Suomalainen tarvitsee tekoja niiltä kellä valta on. Ei vain puheita.

Tommi Hasu

maanviljelijä

Kouvola