20. luukku: Kuusi vaikka väkisin

Sahaus oli retken paras osuus. Lumessa viihtyivät sekä koira että lapsi. Kuva: Terhi Torikka

Omistan pienen palan metsää. Se on tullut talokaupan mukana muutama vuosi sitten, mutta vasta viime joulun alla selvisi, että tilkun perimmäisessä kulmassa on kuusikkoa.

Naapuri ilmoitti kirjanpainajien iskeneen kuusiimme, joita emme tienneet omistavamme. Niissä merkeissä metsässä kulkiessani bongasin täydellisen joulukuusen. Sen tulisin muutaman viikon päästä hakemaan.

Parin viikon kuluessa mielikuva kuusesta koheni jatkuvasti. Jouluviikolla suuntasin metsään. Perheen toinen aikuinen toipui leikkauksesta, eikä kyennyt mukaan. Siispä yksivuotias pulkkaan, koira remmiin ja metsään. Tulisi kaikille kiva ulkoilu samalla.

Lunta oli tullut aika paljon lisää edellisen käynnin jälkeen. Alku sujui hyvin, se oli vanhaa polkua, joka kohta loppui. Lumen alle kätkeytyi jos jonkinlaista kompastusta. Mukavasti pulkkaan nukahtanut lapsi tupsahti muutaman kerran naamalleen hankeen. Matka jatkui vähemmän leppoisasti. Pian oli pakko luopua pulkasta ja napata lapsi kainaloon. Viimeistään silloin omat toppavaatteetkin teki mieli heittää pulkan viereen, hiki oli melkoinen. Kaduin hommaan ryhtymistä kymmeniä kertoja, ja pohdin kääntymistä.

En kuitenkaan malttanut luovuttaa, ja pääsimme perille. Tosin kuusta ei tahtonut tunnistaa siksi, jota mielikuvissani olin tullut hakemaan. Paikka kuitenkin paljasti, että siinä se oli, joten sahaamaan. Se oli paras osuus. Lapsi ja koira istuivat hangessa tyytyväisinä.

Kuusi kainaloon ja takaisin. Tai siis lapsi kainaloon, saha toiseen ja se kuusi, hetkinen. Muutaman metrin rämpimisen jälkeen sidoin kuusen koiran hihnaan, saisi vetää sen autolle. Sujui hyvin ensimmäiseen kunnon ryteikköön asti. Siitä etenin muutaman metrin sykäyksissä kohti pulkkaa. Lopulta, noin tuntia myöhemmin pääsin autolle läpimärkänä hiestä, mutta totesin kaikkien elementtien onneksi olevan vielä mukana.

Kotiin ajettua tuntui jo ihan hyvältä. Itse haettu kuusi, ensimmäistä kertaa ihan omasta metsästä. Oikeastaan se oli aika kauniskin. Kotona potenut mieskin tykkäsi, tai ainakin ymmärsi sanoa niin.

Tänä vuonna ehdin jo ajatella, että samasta suunnasta voisi taas löytyä sopiva joulukuusi. Sitten tuttu otti puheeksi harvennuksensa ja tarjosi kuusta pihaan ilmaiseksi. Tänä vuonna saa tehdä lyhyen kuusiretken ihan vain tunnelman vuoksi, ilman sahaa, mutta toivottavasti pulkan kanssa.

Avaa myös muut MT:n joulukalenterin luukut!