Rytöämällä elintilaa Hollolassa

Kuva: Kari Salonen

Moottorisaha laulaa, kun peltojen reunoilta kaadetaan puita ja madalletaan pensaikkoa. Risut kootaan rydöiksi, jotka tarjoavat suojaa riistalle ja ylläpitävät monimuotoisuutta.

Toimipisteen kenttäpäällikkö Ilkka Ala-Ajos opiskeli nuorena miehenä Saksassa maataloutta. Ehkä siksi riistakeskuksen Laitialan toimipisteen maisemat muistuttavatkin eurooppalaista maaseutunäkymää. Viljavien peltojen lisäksi olennaista ovat riistasta rikkaat rannat ja peltojen reunavyöhykkeet.

Idea on periaatteessa yksinkertainen. Viljelijät vuokraavat maat, metsästäjät hoitavat riistaa ja luontoa eli yhteisiä elinympäristöjä. Metsästäjät saavat työstään riistaa ja viljelijät tukia sekä avoimet peltomaisemat.

Viljelyoloja on parannettu kosteikoilla ja muilla vesistönhoitotoimilla.

Riistanhoidon, metsästyksen ja viljelyn kestävyyteen tähdätään myös suunnitteluyhteistyöllä, jota on tehty esimerkiksi Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön kanssa. Tuloksena Vesiäjärven 500 hehtaarin valuma-alueella on lähes neljäkymmentä kosteikkoa.

Tehokas viljanviljely yksipuolistaa maisemaa. Ala-Ajos kertoo, että alueella oli 1970-luvulla elinvoimainen peltopyykanta.

Peltopyy suosii isoja yhtenäisiä viljelyalueita ja vaihtelevaa lajistoa – viljan lisäksi vaikka laidunnurmia, perunapeltoja ja sokerijuurikasta. Avo-ojattomat ja ladottomat viljavainiot eivät ole peltopyylle sopivaa elinympäristöä.

”Metsäluontomme alkaa ikärakenteeltaan olla metsolle suotuisa ja metsokanta vahvistuu. Teerikanta on pysynyt tasaisen alhaisena, vaikka koivua on paljon.”