Turvepelloista voi tulla iso maatalouspolitiikan kysymys Suomessa – ostaisiko valtio peltoja viljelijöiltä pois?

Markkinat voivat vaikuttaa viljelyyn rajummin kuin politiikka. ”Jos joku päättää, että tuote ei kelpaa hyllyynsä, on sillä rajumpi vaikutus kuin politiikalla.” Kuva: Pekka Fali

Turvepellot ovat Suomen kannalta keskeinen kysymys seuraavalla cap-kaudella, sanoo tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Jos halutaan pitää kiinni Suomen tavoitteesta olla 2035 ilmastoneutraali, se vaatii toimia turvemailla.

Elintarvikealan yrityksille turvepelloista voi tulla rasite, kun firmat pyrkivät päästövähennystavoitteisiinsa ja laskevat tuotteidensa hiilijalanjälkiä pellolta alkaen.

”Turvepeltokysymys täytyy hoitaa hallitusti. Tarvitaan politiikkaohjausta, että ei tule väliinputoajia”, Niemi sanoo.

Huomio keskittyy paksuturpeisiin peltoihin ja uusien peltojen raivaamisen pysäyttämiseen.

Alkuvuodesta keskusteluun noussut maankäytön muutosmaksu olisi Niemen mielestä tehokas keino pysäyttää uusien raivaaminen.

Nykyisilläkin turvepelloilla on tehtävä muutoksia. Keinoja olisi, mutta käyttöön vieminen puuttuu.

Keinoiksi on esitetty muun muassa MTK:n ilmastotiekartassa huonoimpien turvemaiden ennallistamista tai metsittämistä ja parempien pitämistä nurmiviljelyssä korotetulla vedenpinnalla.

Niemi nostaa keskusteluun nyt yhden uuden keinon. Siinä valtion perustama rahasto ostaisi turvepeltoja pois viljelijöiltä. Tällöin saataisiin koko valuma-alue kerralla ennallistukseen.

Yhteiskunnan kannalta se voisi olla tehokkaampaa kuin vaihtoehto, jossa maa pysyisi viljelijällä, jolle maksettaisiin vuosittaista korvausta päästövähennystoimenpiteistä.

”Helppo tehtävä turvepeltojen karsiminen viljelystä ei ole. Se vaatii yhteiskunnalta resursseja, jotta voidaan tukea maanomistajia vähentämään päästöjä merkittävästi ja vettämään peltoja”, Niemi toteaa.

Todennäköisesti turvepeltojen maataloustuet tulevat seuraavissa uudistuksissa alenemaan asteittain, mikä kannustaa siirtämään niitä pois viljelystä.

Vuoteen 2027 mennessä ei turvepeltojen osalta tapahdu todennäköisesti mitään.

Sen jälkeen asia pitää saada liikkeelle, jos ilmastotavoitteista halutaan pitää kiinni. 2035 tulee nopeasti vastaan, Niemi toteaa.

”Tavoitteeksi turvepeltojen toimenpiteiden kanssa voisi asettaa vuoden 2040 ja miettiä miten siihen päästään. Muutamassa vuodessa asiaa ei hoideta.”

MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg katsoo, että uusien turvepeltojen raivaaminen on jo tehokkaasti estetty. Nykyisellä ohjelmakaudella raivatut pellot on pidettävä aina nurmella.

Peltojen tuotannosta poistamisessa tullaan huoltovarmuuskysymyksiin, Åberg sanoo.

Turvemaat eivät jakaannu tasaisesti. Ne ovat tietyillä alueilla Euroopassa. ”Ei voida lopettaa maataloutta tietyiltä paikoilta.”

Viljelymenetelmien kehittäminen ja siten ympäristövaikutusten pienentäminen on Åbergin mukaan ratkaisu turvepeltojen päästöihin.

Markkinat voivat vaikuttaa rajummin kuin politiikka, Åberg muistuttaa. ”Jos joku päättää, että tuote ei kelpaa hyllyynsä, on sillä rajumpi vaikutus kuin politiikalla.”

Elintarvikealan yrityksillä on omia vastuullisuusvaatimuksiaan ja pankeilla ympäristöön ja ilmastoon liittyviä vaatimuksia rahoitettaville hankkeille.