Kurikan lammastilalla eivät päivät käy tylsiksi – siitä pitävät huolen hulivilipässit Mauno ja Esko

Miniemäntä Vienasta kasvaa kovaa vauhtia lampuri. Vähäisistä ikävuosistaan huolimatta tilan pojantyttären erikoistehtäviin kuuluu muun muassa viihdyttäminen sekä karitsoiden pullottaminen. Kuva: Anne Anttila

Jos lampaiden kesken järjestettäisiin vuoden viihdyttäjä -kisa, Kurikan lammastilalta saataisiin kasaan komea edustusjoukkue.

Kärkikahinoissa olisivat mukana ainakin hulivili-pässit, Mauno ja Esko, uuhirouva Helmi-Orvokki sekä pässikaritsa Eemeli Eskonpoika.

Siikajoen Karinkannassa sijaitsevassa lampolassa kasvaa toinen toistaan suurempia persoonia. Jokaisella on nimi, oma luonne ja omat tapansa.

Lampurit Sari ja Marko Kurikka hoitavat lampolan asukeita suurella sydämellä.

"Päivät eivät käy tylsäksi. Ainakin tämän talon pässit osaavat järjestään sen mittaluokan ohjelmaa, että jos ei muuta, niin ainakin lampolan pääluku kasvaa”, isäntäpari paljastaa naureskellen.

Kurikan lammastila on tuottanut lihaa, villaa ja viihdettä vuodesta 2015 lähtien.

Kokemus alalta on kuitenkin pidempi, sillä kotitilaansa luotsaava Marko Kurikka sanoo lammastalouden alkaneen jo vuonna 1990.

”Määrä oli alkuun kuitenkin vähäinen, sillä vuoteen 2004 saakka päätuotantomuotona toimi lihasikojen kasvatus.”

Siirtyminen lammastalouteen oli Kurikan sikafarmarille kuitenkin luontevaa. Päätöstä edesauttoi Sari-emäntä.

"Tulin taloon vuonna 2007 ja seitsemän vuotta myöhemmin jäin tilalle töihin. Samalla vuosimäärällä rakennettiin uusi lampola”, Sari Kurikka kertaa.

Uuden lampolan myötä Sari ja Marko Kurikka ryhtyivät suunnittelemaan toiminnan kehittämistä.

"Lammastalous on monien mahdollisuuksien tuotantomuoto, joten alkuun piti miettiä tarkkaan, mikä toimii näillä leveysasteilla parhaiten. Neljällä ruholla aloitettiin, sillä halusimme tunnustella, miten suoramyynti lähtee käyntiin. Homma toimi, mutta tulipalo tuli väliin ja tuhosi yhteistyökumppanimme Kylmäsen lihanjalostustehtaan. Tragedia jarrutteli hetken aikaa myös meidän toimintaa, sillä korvaavaa jalostamoa oli vaikea löytää”, isäntäpari kertaa.

Lampurit Sari ja Marko Kurikka esittelevät lammastilansa todellista arkea sosiaalisen median kautta. Mukana menossa myös Eemeli, joka on hulivilipässi Eskon poikia. Kuva: Anne Anttila

Ajan myötä löytyi Meän Liha, jonka kanssa Kurikan tila tekee mallikelpoista yhteistyötä.

"Jalostamme vuosittain noin 50 ruhoa. Raakapakastetun lihan kylkeen olemme kehittäneet laajamittaisen tuoteperheen. Jalosteista suosituimpiin lukeutuvat muun muassa erilaiset makkarat sekä kebabliha. Innovatiivisuus on lampurin parhaimpia selkänojia. Mikään ei ole mahdotonta. Tästä on hyvänä esimerkkinä kebab- ja salamipohjainen pizza, jonka kehittelimme yhteistyössä tuttavayrittäjän kanssa”, Kurikan tilan lampurit kertovat.

Sari ja Marko Kurikka toimivat osaltaan maatalouden äänitorvena, sillä Kurikan lammastila on tuttu sosiaalisen median kautta.

"Haluamme kertoa rehellisesti tilan tapahtumista. Lampolan arki on parhaimmillaan hyvin värikästä ja juonenkäänteiltäkään ei vältytä. Tästä pitävät huolen veijarikaksikko Mauno ja Esko sekä lampolan ykkösemäntä, uuhirouva Helmi-Orvokki. Unohtaa ei sovi myöskään Esko-pässin karkureissun tuloksena syntynyttä Eemeliä. Isänsä poika on tämäkin veijari. Emonsa hylkäämä, mutta niin iloinen ja ennakkoluuloton.”

Lammastaloudessa on viime aikoina tapahtunut nopeita muutoksia. Jatkuvien uudistusten myötä esimerkiksi lammasrekisterin toimimattomuus on aiheuttanut lampureille taloudellisia tappioita. Kuva: Anne Anttila

Lampolan asukit pitävät tempauksillaan lampurit liikkeessä.

"Kyllä! Esimerkiksi Helmi-Orvokki on täysvillainen draamakuningatar. Kaikessa mukana, mutta jos hommat eivät mene rouvan mielen mukaan, Helmi nakkelee niskavillojaan ja esittää tarvittaessa vaikka kuollutta. Esko sen sijaan on veijari, lauman johtaja ja kovasti naisten perään. Ja villinpuoleiset karkureissut paljastuvat myöhemmin yllätyskaritsointeina. Sen sijaan Mauno on pässikuusikon sosiaalisin, lempeä, huomionkipeä ja yhä edelleen mammanpoika numero yksi”, Sari-emäntä esittelee naureskellen.

Eemeli on emänsä hylkäämä karitsa, mutta elämänlangat ovat kuitenkin vahvat. Ja maito maistuu. Kuva: Anne Anttila