Tutkimus: Miljardille ihmiselle vapautuisi ruokaa, jos hyödyntäisimme maatalouden sivuvirrat – nautatiloille muutos tarkoittaisi alhaisempaa tuotosta
Ruokaa riittäisi sivuvirrat hyödyntämällä paljon nykyistä useammalle. Nautatiloilla tuotos putoaisi nykyisestä.
Maatalouden sivuvirrat ovat tärkeä ja tuotannon kestävyyttä edistävä resurssi eläintuotannossa. Kuva: Esko JämsäMiljardille ihmiselle vapautuisi ruokaa, jos hyödyntäisimme maatalouden sivuvirrat tuotantoeläinten rehuna.
Tähän lopputulokseen päätyy kansainvälinen ja monitieteellinen tutkimusryhmä, jota johtaa Aalto-yliopiston apulaisprofessori Matti Kummu. Tutkimus julkaistiin juuri Nature Food -lehdessä.
Tällä hetkellä noin kolmannes maailmassa kasvatetuista viljoista ja neljännes kalansaaliista syötetään tuotantoeläimille, Aalto-yliopisto kertoo tiedotteessaan.
Sivuvirroilla tarkoitetaan niitä osia maatalouden ja elintarvikkeiden tuotannosta, jotka eivät päädy ihmisten ravinnoksi. Niitä ovat esimerkiksi tomaattien lehdet, sokerijuurikkaan naatit tai oluen valmistuksessa tähteeksi jäävä mäski.
Esimerkiksi kalan kasvatuksessa käytetään paljon kalajauhoa ja kalaöljyä, nostaa Aalto-yliopiston tutkijatohtori Vilma Sandström. Niiden raaka-aineena olevat kalat voitaisiin hyödyntää suoraan ihmisen ravitsemuksessa.
Kasvatettavia kaloja voitaisiin sen sijaan ruokkia enemmän kotieläintuotannossa syntyvällä teuras- ja perkuujätteellä. Eläinperäisen rehun ravintoarvoa kalalle voidaan myös lisätä fermentoinnin avulla.
”Nykyisessä maailmantilanteessa, jossa energian, lannoitteiden ja rehujen hinnat ovat tosi korkeita, sivuvirrat ovat tärkeä ja tuotannon kestävyyttä edistävä resurssi eläintuotannossa”, sanoo tutkijatohtori ja tutkimusryhmän jäsen Marjukka Lamminen Helsingin yliopistosta.
Suomessa käytetään jo nyt paljon sivuvirtoja eläinten ruokinnassa mutta niiden käyttöä olisi Lammisen mukaan syytä lisätä.
Hänen mukaansa haasteena voi olla se, että suuria toimijoita lukuun ottamatta elintarviketuotannon sivuvirrat ovat hajallaan.
”Eläintilat haluavat yleensä suunnitella ruokintaa pitkäjänteisesti, joten olisi tärkeää, että sivuvirtoja olisi saatavilla tasaisesti ja että niiden koostumus ei vaihtelisi suuresti.”
Myös muualla kuin Suomessa sivuvirtoja käytetään jo paljon eläinten rehuna, lisää Sandström.
”Käytön lisäämistä hankaloittaa, että monilta alueilta puuttuu infrastruktuuri ja toimijat raaka-aineen keräämiseen, kuljetukseen, säilyttämiseen ja prosessointiin. Tämä koskee erityisesti eniten prosessointia tarvittavia sivuvirtoja, esimerkiksi prosessoitua eläinproteiinia”, hän sanoo.
”Toisaalta niiden käytön lisäämisellä voisi olla suurin kasvupotentiaali, jos haasteisiin voidaan vastata."
Muutoksella olisi kuitenkin hintansa: Jos ravintoa haluttaisiin lisätä siinä määrin että siitä riittäisi miljardille ihmiselle, olisi oltava valmis tinkimään nautojen tuotoksesta.
Lehmät siis lypsäisivät nykyistä vähemmän ja lihakarja kasvaisi hitaammin.
Viljelykasvien tähteitä kuten olkia ja naatteja voitaisiin käyttää enemmän nautojen rehuissa. Ne kuitenkin vaikuttavat tuotosmääriin laskevasti. Tuotosmäärien lasku on huomioitu laskelmissa: ruokaa tuotettaisiin silti kokonaisuudessaan ihmisille enemmän.
”Tarvittaisiin erilaista ajattelua ja kiertotalouden tukemista”, Sandström toteaa.
Jos tuotoksesta ei tingittäisi tuumaakaan, ruokaa ihmisille voitaisiin tuottaa laskelmien mukaan kuusi prosenttia nykyistä enemmän.
Toinen merkittävä haaste liittyy eläimille syötettävien raaka-aineiden ottamiseen osaksi ihmisravintoa.
Raaka-aineet eivät aina ole samanlaisia kuin ne, mihin kuluttajat ovat tottuneet. Esimerkiksi rehumaissina käytettävä lajike on erilainen kuin ruokamaissi, viljatuotteiden laatu voi olla rehukäytössä heikompi ja rehuna käytettävät kalalajit ovat pieniä ja ruotoisia – eivätkä ainakaan tällä hetkellä ole kuluttajien suosiossa.
Laajamittaisen muutoksen toteuttaminen vaatisikin toimitusketjujen uudelleenjärjestelyjä sekä myös jonkin verran ihmisten kulutustottumusten muutoksia. Näiden esteiden ylittäminen johtaisi kuitenkin merkittäviin hyötyihin, tutkijat korostavat.
Muutos ei myöskään ole välttämättä niin radikaali kuin miltä se aluksi vaikuttaa.
”Tutkimuksessamme analysoituja sivuvirtoja ja tapoja hyödyntää viljakasvien tähteitä käytetään jo monin paikoin eri mittakaavoissa. Näin ollen koko järjestelmää ei tarvitse keksiä uudelleen alusta alkaen. Meidän pitää vain muokata nykyistä ruokajärjestelmää ja kasvattaa hyväksi havaittujen toimintatapojen mittakaavaa”, kertoo Kummu tiedotteessa.
Sivuvirtojen lisäksi ruokaa riittäisi nykyistä enemmän, jos sitä ei päätyisi niin paljon roskiin.
Jos ruokahävikki saataisiin kuriin ja sivuvirrat ihmisravinnoksi, nykyinen ruoantuotanto riittäisi jopa neljänneksen suuremmalle väestölle ilman, että ihmiset muuttaisivat merkittävästi ruokavaliotaan tai että ruoantuotantoon käytettäisiin enemmän luonnonresursseja, tutkijaryhmä laskee.
Tutkimusryhmän havainnot sivuvirtojen käyttökelpoisuudesta rehuksi perustuvat olemassaoleviin tutkimuksiin.
Nyt julkaistu artikkeli on osa Euroopan tutkimusneuvostolta kahden miljoonan euron rahoituksen saanutta ja edelleen jatkuvaa SOS.aquaterra-hanketta.
Uutista korjattu 20.9.2022. Aalto-yliopiston professorin nimi on Matti Kummu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
