Navetan varavoima ja palohälyttimet kunnossa, mutta mistä saadaan vettä hätätilanteessa?

Toimiva vesihuolto on elinehto karjatiloilla. Maitotilalla eläinten juomaveden lisäksi vettä kuluu iso määrä lypsyrobotin pesemiseen. Kuva: Pekka Fali

Vesihuolto on haavoittuvainen siinä missä sähkökin. Veden jakeluun voi tulla ikäviä katkoksia pelkästään erehdysten takia. Kun kaivuri katkaisee ison runkolinjan, niin verkoston päässä on tiedossa hankaluuksia.

Tämän takia karjatilallisten olisikin vakavasti syytä miettiä myös vesiasiaa. Osa vesijohtoverkostosta on 1960 ja -70 luvuilla tehtyjä ja linjat ovat myös melko pieniä. Niitä ei ole mitoitettu suuria eläinyksiköitä varten. Kulutuspiikit aiheuttavat paineongelmia linjan päähän. Nykyaikaisen navetan laitteet vaativat tasaisen paineen toimiakseen moitteettomasti.

Yleinen luulo, jopa tietyissä virkamiesportaissa on se, että vesikatkon aikana pelastuslaitos toimittaa vettä tarvitsijoille. Pelastuslaitos ei kuitenkaan toimita vettä, koska sen käytössä oleva kalusto ei sovellu puhtaan talousveden kuljettamiseen. Toinen perustelu kieltäytymiseen on se, että vesihuollon järjestäminen ei ole pelastuslaitoksen lakisääteinen tehtävä edes poikkeustilanteissa.

Saatavuuden lisäksi myös veden laatu voi aiheuttaa ongelmia. Vaikka kaivinkoneella poikki rouhaistun putkirikon jälkeen katkennut putki saataisiin liitetyksi, veden laatua on seurattava ja testattava pari päivää, ennen kuin normaali jakelu voi jatkua. Käyttöveden keittosuosituksia annetaan silloin tällöin. Vakavampi saastuminenkaan ei ole pois suljettava mahdollisuus, jolloin navetoissakin oltaisiin vaikeuksissa.

Karjatilallisten sopimus vesiyhtiön tai -osuuskunnan kanssa perustuu enemmänkin mahdollisuuteen hankkia vettä, kuin vesiyhtiön velvollisuuteen toimittaa sitä. Veden toimittajalla ei ole vesihuoltolain 2 pykälän mukaan velvollisuutta toimittaa vettä muuta kuin kotitalouksille ja asutukseen rinnastettaviin elinkeino- ja vapaa-ajantoiminnan tarpeisiin. Eli isot kotieläinyksiköt on rajattu toimitusvelvollisuuden ulkopuolelle.

Joillakin vesilaitoksilla on traktorilla vedettävä muutaman kuution vetoinen puhdasvesisäiliö hätätapauksia varten. Pelkkä siirtosäiliö ei luonnollisestikaan riitä, vaan tilalla on oltava säiliö veden vastaanottamiselle. Muutama saavi ja rivi ämpäreitä ei paljoa auta.

Jotkut saattavat pitää vanhaa kaivoa varavesijärjestelmänä. Lypsykoneen pesuun käytettävän veden on oltava todistetusti tutkittua ja kelvollista. Tovin käyttämättä olleen kaivon vesi ei välttämättä enää olekaan kyllin hyvää ja kaivon laitteistokin saattaa olla elinkaarensa päässä. Myös veden riittävyyden kanssa saattaa tulla ongelmia, jos kaivoa ei ole aikoihin käytetty.

Eläinten pitoa käsittelevässä laissa lukee yksiselitteisen selkeästi, että eläinten omistaja on vastuussa eläinten hyvinvoinnin turvaamisesta myös poikkeustilanteissa. Uusiin rakennuslupiin on usein liitetty huomautus: Suuryksikön vedentarpeen turvaamiseksi rakennuttajan tulee harkita kiinteistökohtaisen vesisäiliön rakentamista kriisitilanteiden varalle.

Täytyy vain ihmetellä rahoittajien lepsua suhtautumista varavesijärjestelmiin. Luulisi pankeilla ja ELY-keskuksilla olevan intressissä varmistaa isojen investointien toimivuus myös poikkeustilanteissa. Vajaan prosentin nousu rakentamiskustannuksissa tuskin on kenellekään ylitsepääsemätön asia. Tällä prosentilla saataisiin jo muutaman päivän varmuus veden toimitukseen.

Vesiasia on otettava rakentavaan keskusteluun, jotta sopimusten rajapinnat ja rahoitusasiat saataisiin kuntoon. Veden toimitusketju olisi saatava mahdollisimman häiriöttömäksi kaikissa tilanteissa.