MTK: Peltomaa vuotaa aina
Tarmo Keskinen (taustalla) on viljellyt ohralohkollaan timoteitä ja valkoapilaa aluskasvina. Sari Hiltunen esittelee kuopan avulla, miten aluskasvit ovat parantaneet maan rakennetta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoMTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola korostaa sadon merkitystä ravinteiden sidonnassa. Mitä suurempi sato, sen enemmän fosforia ja typpeä sitoutuu kasveihin.
Silti on huomattava, että peltohehtaarilta karkaa 20 kiloa typpeä ja 1,5 kiloa fosforia sadosta riippumatta.
Tutkimusten mukaan keskimääräiseltä suomalaiselta viljapeltohehtaarilta huuhtoutuu vuosittain veden mukana noin 15 kiloa typpeä ja haihtuu viisi kiloa.
Tonni viljaa puolestaan sitoo 20 kiloa typpeä. Kuusi tonnia sitoo siis 120 kiloa, eikä yhtään enempää. Perusvalunta ja -haihdunta säilyvät, koska maassa on pieneliötoimintaa ja tonneittain eloperäistä typpeä.
Fosforia puolestaan valuu peltohehtaarilta runsas kilo vuodessa. Siitä alle puoli kiloa on vesistöjä rehevöittävässä muodossa. Fosforia valuu maan kasvukunnosta huolimatta. Viljatonniin sitoutuu 3,5 kiloa fosforia.
”Näiden lukujen perusteella on järkevää keskittyä tuottamaan mahdollisimman hyvä ja optimaalinen sato”, Pietola toteaa.
Vesien- ja monimuotoisuuden suojelutoimet pitäisi Pietolan mielestä keskittää vesistöjen reunoille ja heikkotuottoisille lohkoille.
Suuren sadon saamiseksi on huolehdittava maan kasvukunnosta. Ravinnepäästöt lisääntyvät, jos maan rakenne on huono ja vettynyt eikä vilja kasva.
Ongelma on, että Suomessa on paljon huonokuntoisia peltoja. Pietolan mukaan siihen on johtanut vuokraviljely, jota harjoitetaan kolmanneksella pelloista.
”Niin omistajan, vuokralaisen kuin yhteiskunnankin pitäisi satsata maan kasvukuntoa ylläpitäviin toimiin.”
Itämeren suojelukomissio Helcom tiukensi vastikään maakohtaisia tavoitteita ravinnepäästöjen vähentämiseksi. Ne ovat Pietolan mielestä Suomen osalta epärealistiset.
Suomen ravinnepäästöt ovat alle kymmeneksen koko Itämeren kuormituksesta. Uusien päästövähennysten osuus on pari prosenttia.
”Suomen maataloutta ei saa kuristaa parin prosentin takia. Toki olemme mukana talkoissa, mutta meren toipuminen vaatii aikaa ja yhteistyötä. Maatalous ei ole ratkaisijan roolissa”, Pietola toteaa.
KATJA LAMMINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
