Tutkimus vahvistaa: Peltojen laaja kipsikäsittely vähentäisi fosforihuuhtoumaa Itämereen

Kipsin levitystä Kouvolan Elimäellä syyskuussa. Kuva: Carolina Husu

Peltojen kipsikäsittely on Lounais-Suomen Savijoella toteutetun pitkän tutkimuksen mukaan vähentänyt fosforin ja orgaanisen hiilen huuhtoumaa, kertovat Suomen ympäristökeskus Syke ja Helsingin yliopisto.

Kipsi tarjoaa nopeasti vaikuttavan ja viljelijälle helpon tavan vähentää maatalouden vesistöpäästöjä. Paras tulos saadaan, kun käsittely kohdennetaan eroosioherkkiin ja runsaasti fosforia sisältäviin peltolohkoihin riittävän laajalla alueella, Syken tiedotteessa sanotaan.

Samalla tulisi puuttua myös huuhtoutumien juurisyihin, eli alentaa peltomaiden tarpeettoman korkeita fosforilukuja sekä parantaa maan rakennetta ja vesitaloutta.

”Kipsikäsittely vähentää fosforin ja orgaanisen hiilen huuhtoumaa pelloilta ainakin viiden vuoden ajan. Kipsikäsittelyn piiriin tulisi saada riittävän laaja peltoala, jotta menetelmällä olisi merkittävä vaikutus kuormitukseen ja sitä kautta Itämeren rannikkovesien tilaan”, sanoo johtava tutkija Petri Ekholm Sykestä.

Käytännön tutkimuksissa havaittiin, että kipsi ei vähennä päästöjä saman verran kaikkialla.

Savijoen pilotissa kipsikäsittelyn vaikutusta kuormitukseen arvioitiin kahdella vierekkäisellä alueella. Toinen sijaitsi joen yläjuoksulla ja toinen keskijuoksulla. Alueiden tulokset poikkesivat toisistaan.

Ylemmällä alueella kipsillä käsitellyiltä pelloilta huuhtoutui hiukkasmaista, maa-ainekseen sitoutunutta fosforia viiden vuoden keskiarvona 72 prosenttia vähemmän kuin käsittelemättömiltä pelloilta, mutta alemmalla alueella huuhtouma vähentyi vain 19 prosenttia ja koko alueella keskimäärin 34 prosenttia.

Liuenneen fosforin huuhtouma pieneni ylemmällä alueella 24 prosenttia, mutta alemmalla alueella liuennutta fosforia huuhtoutui kipsipelloilta 13 prosenttia enemmän kuin ilman käsittelyä, jolloin koko aluetta tarkastellen muutosta ei tapahtunut.

Liuennut fosfori on leville käyttökelpoista rehevöittävää fosforia, kun taas hiukkasmainen fosfori on vain osittain rehevöittävää.

Kummallakin alueella kipsi vähensi liuenneen orgaanisen hiilen huuhtoutumista.

”Erilaisten peltolohkojen kuormittavuudessa on isoja eroja. Suurin yhteiskunnallinen hyöty ja kustannusvaikuttavuus kipsikäsittelystä saadaan, kun se kohdennetaan eroosioherkkiin ja runsaasti fosforia sisältäviin peltolohkoihin”, toteaa ympäristötaloustieteen emeritusprofessori, tutkimusjohtaja Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.

Kipsin sisältämän sulfaattirikin takia se ei sovi järvien valuma-alueille, sillä järvissä sulfaatti voi kiihdyttää rehevöitymistä. Itämeressä sulfaattia on luontaisesti niin paljon, että kipsikäsittely ei siihen vaikuta.

Rakennekalkkia voidaan käyttää vesiensuojelutoimena järvien valuma-alueilla.

Kipsikäsittely on ensisijaisesti vesiensuojelutoimi, mutta se voi myös parantaa maan rakennetta.

Kipsin sisältämä kalsium voi lisätä magnesiumin huuhtoutumista pelloilta veteen. Jos lohkon magnesiumtila on huono, tulee sen saatavuuteen kiinnittää huomiota kipsikäsittelyn jälkeen.

”Kipsi ei vaikuta maan pH-arvoon. Kipsin liukeneminen kohottaa maan huokosveden suolapitoisuutta eli johtolukua, mutta vapautuva sulfaatti huuhtoutuu muokkauskerroksesta parissa vuodessa. Kasvinäytteiden perusteella peltojen kipsikäsittelyllä ei ollut haitallisia vaikutuksia kasvinravitsemukseen,” toteaa Helsingin yliopiston maaperätieteen emeritusprofessori Markku Yli-Halla.

Kipsiä levitetään Saaristomeren valuma-alueella ja muilla rannikkoalueilla Kipsi-hankkeessa, joka saa rahoitusta ympäristöministeriöstä ja EU:n elpymistukivälineestä. Viljelijöille peltojen kipsikäsittelyä tarjotaan ilmaiseksi ja verovapaasti.