MTK vaatii lisää rahaaympäristötutkimukseen
MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola ihmettelee sitä, että monia ympäristönsuojelun ja ympäristökorvauksen kannalta tärkeitä asioita tutkitaan Suomessa liian vähän. Sen vuoksi myös ympäristökorvausjärjestelmää ollaan laatimassa puutteellisten ja osin vanhentuneiden tietojen pohjalta.
Ydinongelma on Pietolan mukaan perustutkimuksen liian niukka rahoitus. Se näkyy myös tutkimustulosten painopisteissä.
Pietola ottaa esimerkiksi maan fosforitason vaikutuksen fosforin huuhtoutumiseen.
”Suomalainen lannoituksen ohjaus perustuu käsitykseen, jonka mukaan huuhtouma kasvaa suoraviivaisesti, kun maan ravinnetaso kasvaa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole. Niiden mukaan huuhtoumariski alkaa merkittävästi kasvaa vasta, kun maan fosforitila on hyvän ja korkean rajalla.”
Fosforilannoituksen tiukka rajoittaminen on johtanut siihen, että lannoituksessa annettu fosfori riittää viljoilla vain 3 000 kilon hehtaarisatoon.
”Meidän on pystyttävä parempaan kuin 3 000 kiloon. Rajoitukset eivät tuota enää ympäristöhyötyjä”, Pietola huomauttaa.
Pietola puhui tiistaina MTK:n järjestämässä, maatalous- ja ympäristötoimittajille suunnatussa tapaamisessa Helsingissä.
Jotta maatalous olisi ympäristön kannalta mahdollisimman hyvää, pitäisi Pietolan mukaan lannoitustarve määrittää viljelykasvien vaatimusten mukaan.
Tällä hetkellä tulevan ympäristökorvauksen valmisteluiden pohjana on tutkimuksia, joita on tehty pääsääntöisesti käytöstä aikaa sitten poistuneilla lajikkeilla. Uusien lajikkeiden satopotentiaali on huomattavasti suurempi kuin vanhojen lajikkeiden (MT 28.12.2012).
Pietola muistutti paikalla olevia toimittajia siitä, että tutkimusten vähäisyyden takia monia esitettyjä argumentteja olisi syytä epäillä nykyistä enemmän.
Vanhentuneisiin käsityksiin nojaavien fosforivalumakäsitysten lisäksi Pietola viittasi muun muassa Itämeren sisäisen kuormituksen tietoiseen sivuuttamiseen vesienhoidon keinoja mietittäessä.
”Kysyin marraskuussa järjestetyssä asiantuntijatilaisuudessa, miksi merenpohjan sedimentteihin sitoutuneet fosforivarastot unohdetaan. Paikalla olleet asiantuntijat totesivat, ettei niistä keskusteleminen ole relevanttia.”
Pietola kehotti toimittajia myös selvittämään sitä, kuinka paljon jätevedenpuhdistamot päästävät liukoisessa muodossa olevia ravinteita vesistöihin.
Tutkijat katsovat, että maatalouden ravinnekuormaan pitää laskea kaikki pelloilta huuhtoutunut fosfori siitä riippumatta, onko se liukoisessa muodossa vai ei. Liukoisen fosforin osuus kokonaiskuormituksesta on 10–20 prosenttia.
Sen sijaan puhdistamoiden ohijuoksutuksista valtaosa on Pietolan oletuksen mukaan liukoista.
”Olen yrittänyt saada puhdistamoiden liukoisen fosforin päästöistä tietoa asiantuntijoilta, mutta tuloksetta”, Pietola ihmettelee. JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
