Eläintilalliselle yksikin vapaapäivä voi olla vain haave – tekniikka auttaa vain niin kauan kuin se toimii
Meidän jokaisen syömän ruuan takana on paljon väsymystä ja turhautumista, niin tekniikkaan kuin byrokratiaankin.
Toimintavarmalla tekniikalla on nykyisin valtava rooli monen kotieläintilan toiminnassa ja samalla se voi vaikuttaa rajusti yrittäjä mahdollisuuksiin pitää vapaata. Arkistokuva. Kuva: Jaana Kankaanpää17.9.202508:30
Vierailin kesällä ruotsalaisella sikatilalla, joka kasvattaa lihasiat suurissa ryhmissä vapaina. Olin seurannut tilaa lähes uuden sikalan käyttöön otosta lähtien somessa ja vierailu sinne ehti olla vireillä pitkään. Tänä kesänä odotettu tilakäynti lopulta onnistui.
Ruotsalaistilan kauniit rakennukset ja siisti ympäristö vahvistivat positiivista mielikuvaa ja myös sikalan leppoisa tunnelma vastasi somen luomaa käsitystä. Sen sijaan yllätys oli se, kuinka raskaita uuden sikalan ensimmäiset vuodet olivat tuottajalle olleet.
Harvinaisen systeemin käyttöön ottamiseen oli liittynyt lukuisia ennalta arvaamattomia haasteita, joista osa hankaloitti arkea edelleen. Kahtena ensimmäisenä vuotena uusi yrittäjä ei ollut pitänyt yhtään kokonaista lomapäivää. Sukujuhlissakin seurana oli puhelin, jonka kautta hän koetti ratkoa ruokinnan pulmia.
Monen tilan ja sitä kautta meidän jokaisen syömän ruuan takana on paljon väsymystä ja turhautumista, niin tekniikkaan kuin byrokratiaankin.
Tekniikka voi helpottaa ja keventää monia asioita, mutta sen pettäessä tilanteet voivat olla suorastaan raastavia. Voit jaloitella, mutta et ole vapaa, kuvaili eräs kesällä tapaamani isäntä lypsyrobotin ongelmia.
Muun muassa nämä ovat asioita, joita hyvin harva kuluttaja tai maataloustuotannon arvostelija varmaankaan ymmärtää. Näistä ei myöskään juuri kerrota somessa.
Monen tilan ja sitä kautta meidän jokaisen syömän ruuan takana on paljon väsymystä ja turhautumista, niin tekniikkaan kuin byrokratiaankin. Ja silti ainakin osa vielä jaksaa nähdä työssään myös hyvät puolet.
He jos jotkut ovat jokaisen vapaahetkensä, ja lomituksensa, ansainneet.
Tapaamani ruotsalaistuottaja on ratkaisuunsa tyytyväinen. Hän pitää eläinten kanssa työskentelystä, eikä haluaisi enää tuottaa muulla tavalla. Ruokintajärjestelmät alkavat hiljalleen toimia varmemmin ja tänä kesänä vapaapäiviäkin oli jo kolme, hän kertoi hymyillen.
Iloinen kohtaaminen sattui myös Ollikkala-messuilla. Maidontuottajat, jotka kesän alussa tuskailivat lypsyrobotin tiuhoja hälytyksiä, olivat päässeet lähtemään toiselle puolen Suomea ja edessä oli vielä pari lomapäivää.
Tilalla oli töissä tuttu lomittaja ja tuottajilla hymy herkässä. Etenkin kotieläintuotanto on edelleen tekniikasta huolimatta (tai joskus sen vuoksi) elämäntapa. Onneksi edelleen on ihmisiä, jotka sen uskaltavat valita. He jos jotkut ovat jokaisen vapaahetkensä, ja lomituksensa, ansainneet.
Kirjoittaja on Suomalaisen Maaseudun tuottaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
