Hiirenpapana saattaa sairastuttaa kaikki sikalan siat – "Pienestäkin lipsahduksesta voi huonolla onnella aiheutua suuri murhe"

Kotieläinrakennusten seinustat kannattaa pitää tyhjinä ja siisteinä, jotta jyrsijöillä ja linnuilla on mahdollisimman vähän suojapaikkoja rakennuksen ympäristössä. Kuva: Jukka Pasonen

Monella suomalaisella sikatilalla tautisuojaus on pääosin kunnossa, mutta saattaa silti joiltain osin ontua.

"Pienestäkin lipsahduksesta voi huonolla onnella aiheutua suuri murhe", muistuttaa Eläintenterveys ETT:n asiantuntijaeläinlääkäri Ina Toppari.

Esimerkkinä hän mainitsee kengänpohjaan tarttuneen salmonellaisen hiirenpapanan. Pikkulinnuissa on tänä vuonna havaittu tavallista enemmän salmonellaa, ja ne ovat esimerkiksi Ruotsissa sairastuttaneet kissoja.

Tautisuojauksen heikkoja lenkkejä ovat useimmin liikennejärjestelyt sekä sotkuiset tai kasvien peittämät rakennusten seinustat, jotka tarjoavat haittaeläimille suojapaikkoja.

"Kaikki sikalan seinien ulkopuolella on tavallaan likaista, emme voi tietää mitä sinne kulkeutuu. Se pitäisi aina sikalan ympäristössä liikkuessa muistaa. Monella tilalla vieraat kulkevat sikalaan asianmukaisesti tautisulun kautta, mutta itse saatetaan välillä piipahtaa takaovesta pihalla. Riski on ihan yhtä suuri kenelle vain", Toppari muistuttaa.

Hän arvelee, että suomalaiset kotieläintuottajat eivät osaa suhtautua tautien leviämiseen riittävän epäileväisesti, koska sikojemme terveystilanne on monen taudin osalta kansainvälisesti hyvä.

"Ehkä meillä on tavallaan päästy tähän asti liian vähällä tautien osalta."

Tiettyyn määrän tauteja on saatettu tottua osana tuotantoa. "Todellisuudessa jokainen taudinpurkaus ja siitä seuraava saneeraus heikentää tilan kannattavuutta ja hilaa vakuutusmaksuja ylöspäin. Jokainen tila voi vaikuttaa kokonaisuuteen", Toppari toteaa.

"Jo afrikkalaisen sikaruton vuoksi kaikkea pitäisi muistaa epäillä ja ottaa taudeilta suojautuminen kokonaisvaltaisesti osaksi toimintaa."

Tilat, joilla on ollut tautien takia ongelmia , ovat myös kiinnostuneimpia niiltä suojautumisesta, kertoo Jarkko Niemi Luonnonvarakeskus Lukesta.

Eläinkuljetukset tilojen välillä ovat Niemen mukaan suurin yksittäinen tautiriski. Kuljetuksissa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kulkureitteihin, käytävien puhdistuksiin ja karanteeniin.

Kansainvälisessä vertailussa näkyy, että Suomessa tilojen ulkoinen tautisuojaus on sisäistä paremmin hallinnassa. Etenkin tilojen koon kasvaessa myös eri osastojen välisen tautisuojauksen merkitys kasvaa.

Tuotantosairaudet, kuten hengitystietulehdukset ja porsasripuli, voivat nostaa kuluja yli 30 euroa tuotettua sikaa kohden.

Tanskassa hyvän ja huonon hygieniatason on todettu vaikuttavan kustannuksiin kymmenen euroa per sika, Niemi kertoo.

Luken ja Helsingin yliopisto Ruralia-instituutin Kotieläinalalle kilpailukykyä bioturvallisuudesta -hanke välittää sikatiloille tietoa tautitorjunnan toimenpiteistä sekä niiden kustannuksista ja hyödyistä.