Viljelijöille on nyt luvassa saksia ja sapiskaa ‒ tukijärjestelmän riepottelu alkoi
Keskiviikkona julkaistu raportti tukien ympäristövaikutuksista on tarkastelukulmaltaan kapea, mutta se tuskin estää käyttämästä sitä tuottajakuntaa vastaan. Tukiriippuvuutta vähentävä politiikka olisi viljelijöiden näkökulmasta kaikkein toivottavinta, mutta tavoitteen edistäminen ei ole juuri edennyt.
Esimerkiksi heikommilla viljelyalueilla tuotantoa turvaava luonnonhaittakorvaus luokiteltiin Kalevi Sorsa -säätiön raportissa ympäristölle haitalliseksi. Kuvituskuva Kuva: Sanne Katainen5.6.202614:30
Lue artikkelin tiivistelmä- Kalevi Sorsa -säätiön raportin mukaan valtaosa EU:n ja Suomen maataloustuista on ympäristön kannalta haitallisia.
- Raportti painottaa ympäristötavoitteita ja sivuuttaa perinteiset maatalouspolitiikan tavoitteet, kuten tulotason turvaamisen.
- Maataloussektorin tukien leikkaukset ovat todennäköisiä seuraavalla hallituskaudella poliittisten sitoumusten vuoksi.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.Nykyinen hallitus on säästänyt viljelijätuet valtion menoja sopeuttavilta leikkauksilta, mutta seuraavalla hallituskaudella tilanne todennäköisesti muuttuu. Puolueet ovat vasemmistoliittoa lukuun ottamatta sitoutuneet velkajarruun ja sen vaatimiin julkisen talouden sopeutumistoimiin, joiden käytännön toteutusta puidaan vaaliväittelyissä ja ensi kevään hallitusneuvotteluissa.
Useissa poliittisissa ulostuloissa maataloustuet ja maaseudun rahoitus laajemminkin on jo noussut esiin. Ennakkoaavistuksia maataloustukiin kohdennettavista leikkauksista vahvisti entisestään MT:n parin viikon takainen kyselykierros eduskuntapuolueille. Sen perusteella voi pitää selvänä, että tämän hallituskauden suoja ei enää koske maataloussektoria.
Viime keskiviikkona keskusteluun pani lisäkierroksia SDP:tä lähellä oleva Kalevi Sorsa -säätiö laatimallaan raportilla. EU:n ja Suomen maataloustukia nimenomaan ympäristönäkökulmasta tarkasteleva raportti päätyy jyrkkään johtopäätökseen: valtaosa nykyisistä maataloustuista on ympäristön kannalta haitallisia. Kritiikki kohdistuu erityisesti pinta‑alaperusteisiin ja tuotantosidonnaisiin tulotukiin, joiden katsotaan vain ylläpitävän nykyistä tuotantorakennetta tai kannustavan tuotannon laajentamiseen.
Säätiön raportti kompastuu jo lähdössä omaan rajaukseensa, joka on kestävien johtopäätösten tekoon auttamattoman kapea. Tarkastelussa EU:n ja Suomen ilmasto‑ ja ympäristötavoitteet nostetaan EU:n maatalouspolitiikan keskeisimmiksi päämääriksi.
Kokonaan tarkastelussa sivuutetaan se, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yhä voimassa olevat tavoitteet on määritelty jo Rooman sopimuksessa vuonna 1957 ja ne sisällytettiin myös EU:n perussopimukseen vuonna 1992. Näihin tavoitteisiin kuuluvat muun muassa viljelijöiden kohtuullisen tulotason turvaaminen, markkinoiden vakaus ja ruoantuotannon jatkuvuus. Ympäristö on vain yksi, jälkikäteen lisätty osa laajempaa politiikkakokonaisuutta.
Valittu lähtökohta näkyy raportissa sellaisenaan. Ympäristölle kaikkein haitallisimmiksi luokitellaan ne tuet, joiden ensisijainen tehtävä on turvata viljelijöiden toimeentuloa: EU-rahoitteinen perustulotuki ja jopa nuorten viljelijöiden tuet.
Ympäristöä pilaavaksi määritellään myös luonnonhaittakorvaus, jonka tarkoitus on mahdollistaa viljely alueilla, joilla tuotanto ei ole taloudellisesti yhtä kilpailukykyistä kuin parhailla alueilla. Alueellinen tasaus ja tulotason turvaaminen näyttäytyvät siten lähinnä ongelmina.
Vaikka raportti ei esitä maataloustukien kokonaismäärän suoraa leikkaamista, sen tarjoamat uudistustyökalut käytännössä heikentäisivät tilojen taloutta entisestään. Esityksissä vilahtelevat tuotantoon kohdistuvaa verotus, päästöperusteiset maksut ja muut sanktioivat ohjauskeinot. Raportti tunnistaa itsekin riskin kannattavuuden heikkenemisestä, mutta vakauttavien keinojen puuttuessa se jää vain hyväksyttäväksi osaksi niin sanottua oikeudenmukaista siirtymää.
Jo vuosien ajan maataloustuottajat itse ovat halunneet markkina-asemaansa parantavaa politiikkaa. Kaikkein mieluiten tuotantoa harjoitettaisiin ilman nykyisenlaista tukiriippuvuutta.
Raportissa ei juuri pohdita markkinoiden toimintaa ja sitä, millä ehdoilla ruoantuotanto voisi olla kannattavaa ilman nykyisenkaltaisia, raportin vahingollisiksi tulkitsemia tulotukielementtejä. Myös EU:n maatalouspolitiikan keskeinen tavoite, kuluttajien oikeus kohtuuhintaiseen ruokaan jää tarkastelutta.
Raportti antaakin vahvoja viitteitä siitä, millaista maatalouskeskustelua seuraavan vuoden aikana tullaan käymään. Viljelijöille on luvassa kylmää kyytiä, kun lukuisat haitallisten tukien lopettamista vaativat poliitikot ryhtyvät sen perusteella ajamaan asiaansa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
