Lampaistaan haikeana luopuva Helinä Leppänen: ”Jalostustyön jatkajat ovat taivaanlahja”

Helinä Leppänen luopuu lampaiden kasvatuksesta terveyssyistä. Vaikeaa päätöstä helpottaa, että jalostuseläimistä lähes kaikille on löytymässä uusi kotitila, jossa työ jatkuu. Yksi ostajista on Tiina Hirvonen (oikealla.) Kuva: Lari Lievonen

Noittaan tilalla Tohmajärvellä on haikea tunnelma.

Kainuunharmaksia antaumuksella vuodesta 2005 jalostanut lampuri Helinä Leppänen on luopumassa työstään ja lammaskatraastaan terveyssyistä. Tila on kainuunharmaksen jalostuslampola, jossa on 152 uuhta ja kaikki harmasten sukulinjat edustettuina.

”Onhan se tiukka paikka. Nämä ovat minulle enemmän kuin lampaita. Nämä ovat työkavereita, ja tunteet ovat työssä välillä liikaakin mukana.”

Vaikeaa päätöstä helpottaa se, että valtaosalle lampaista näyttää löytyvän uusi kotitila, jossa jalostustyö jatkuu.

”Jaamme saman ideologian, parhaani mukaan yritän jatkaa”, savonlinnalainen Tiina Hirvonen Soinilanmäen tilalta sanoo.

”Tällaiset jatkajat ovat taivaanlahja. Eläinkauppoihin kuuluu tietysti elinikäinen tuki”, Leppänen hymyilee.

Hirvonen on tullut valitsemaan itselleen kymmenen uuhta ja kolme pässiä. Lampaista on tulossa hänen pari vuotta sitten lunastamalleen sukutilalle yksi tukijalka muun maa- ja metsä­talouden lisäksi. Suunnitteilla on noin 40 uuhen katras, jossa olisi monta sukulinjaa ja laadukas eläinaines. ”Lihan, villan ja taljojen suoramyyntiä”, Hirvonen suunnittelee.

Rotuvalinta oli helppo. ”Haluan kantaa korteni kekoon kotimaisen alkuperäisrodun säilyttämiseksi. ”Myös tilalla jo oleva harmaskatras on vakuuttanut. ”Olen ihastunut niiden sosiaaliseen ja ihmisystävälliseen luonteeseen.”

Leppänen valitsi kainuunharmakset aikanaan siksi, että rotua ei ollut juuri määrätietoisesti jalostettu. ”Siinä oli tyhjiö, ja siksi tarpeeksi haastetta.”

15 vuodessa rotu on harpannut ison loikan eteenpäin varsinkin lihakkuudessa. ”Myös rakenne on kehittynyt. Harmas katsotaan nykyisin ihan potentiaaliseksi tuotantoeläimeksi”, Leppänen toteaa.

Vahvuuksia ovat silti edelleen myös kauniit taljat ja pehmeä villa.

”Ja se luonne, se periytyy suvuittain”, Leppänen naurahtaa, ja esittelee Ketku-pässin. Sen sukupuussa esiintyvät muun muassa Jippo ja Kepponen.

Ketkun piti lähteä muutama kuukausi sitten teurastamolle. Ryhmä oli eroteltu valmiiksi, ja lastaus sujui ongelmitta. Vasta, kun eläinkuljetusauto oli lähtenyt pihasta, Leppänen huomasi isojen siitospässien joukossa kuikuilevan pikkupässin. ”Voi sitä ilmettä: 'mie jäin tänne'”, Leppänen nauraa.