Kuva: Jukka Pasonen
Kasvaako Suomesta kasviproteiinin huippumaa? "Tuottajapuolella voitaisiin kaivata 'kasvis-Valion' perustamista", sanoo asiantuntija – Härkäpavun ja herneen viljelyala mahdollista tuplata nykyisestä
Herneessä ja härkäpavussa Suomi on vielä melko vaatimaton tekijä. Esimerkiksi Liettuassa palkokasviala on moninkertainen.
Kuva: Sanne KatainenHärkäpapu on uusi peruna! Näin kasvaa tulevaisuuden ruoka!
Vanhan perinnekasvin lähes ilmiömäinen paluu on noussut viime vuosina otsikoihin.
Vielä reilut kymmenen vuotta sitten härkäpavun viljelyala oli Suomessa vain muutamia tuhansia hehtaareita.
Kasvua ovat siivittäneet uudenlaiset elintarvikkeet. Lihan korvikkeiden myynnin vuotuinen kasvu on 20 prosentin luokkaa, arvioi tutkimusprofessori Jyrki Niemi Luonnonvarakeskuksesta.
”Toisaalta kun aloittaa pienestä, niin se ei vielä välttämättä kerro hirveästi. Mutta tämän tyyppisten tuotteiden kysyntä kasvaa joka tapauksessa. Jopa isot lihatalot, kuten HK ja Atria, ovat havahtuneet markkinan kasvuun.”
Kun markkinat kasvavat nopeasti, riskinä on raaka-aineen riittävyys.
Huumassa voi unohtua kuitenkin viljelijän näkemys: on surullisen tuttua, että erilaisissa buumeissa viljelijöiden panosta hehkutetaan, mutta kannattavuus jää keskustelussa kakkossijalle. ”Ei saisi lähteä halpuuttamaan työtä eikä raaka-ainetta”, huomauttaa Jalofoodsin kaupallinen johtaja Jouko Riihimäki.
Kannattavaa tuotantoa siivittävät myös tuet.
Osuuskuntamuotoinen toiminta voisi olla yksi keino palkokasvituottajille jakaa riskejä, Niemi sanoo. ”Tuottajapuolella voitaisiin kaivata ’Kasvis-Valion’ perustamista. Osuuskunnat voisivat investoida välijalostukseen, sillä laitoksista on puutetta. Tämä voisi olla mahdollisuus osuuskuntatoiminnan uudelle nousulle.”
Palkokasvien viljelyalaa Suomessa voisi kasvattaa nykyisestä – kunhan viljelykierrosta pidetään huolta, pohtii kasvinjalostaja Pertti Pärssinen Boreal Kasvinjalostus Oy:stä.
Herneessä ja härkäpavussa Suomi on vielä melko vaatimaton tekijä. Esimerkiksi Liettuassa palkokasviala on moninkertainen.
Hernettä ja härkäpapua viljeltiin siellä huippuvuonna 2017 yli 230 000 hehtaarilla. Virossakin ala oli tuolloin noin 70 000 hehtaaria. Suomessa herneen ja härkäpavun kokonaisalaksi tilastoitiin viime vuonna reilut 42 700 hehtaaria.
Baltian maiden etumatkaan on monia syitä, Pärssinen pohtii. ”Palkokasvien viljelyperinne on siellä jatkunut pidempään. Viljelijät hakevat säästöjä tuotantopanoksissa. On usein kannattavampaa viljellä palkokasvia, joka ei välttämättä tarvitse typpilannoitusta.”
Kuva: Jukka PasonenToinen vaikutin ovat hyvät vientikanavat Keski-Eurooppaan.
Tämänhetkisen tiedon valossa palkokasveja olisi mahdollista viljellä meillä noin 100 000 peltohehtaarilla.
Loputtomiin alaa ei voi kasvattaa, sillä palkokasveissakin riskinä on yksipuolinen viljely. Kanadassa palkokasvien vitsauksena ovat juuristo- ja maalevintäiset kasvitaudit, Pärssinen muistuttaa. Kanadassa suositellaankin palkokasvien viljelyssä lohkoille kuuden vuoden kiertoa.
Viljelykokemuksen puute voi olla haaste tuotannon nopeassa laajentamisessa. Absoluuttisesta näkökulmasta Suomen viljelyolot ovat myös Keski-Eurooppaa heikommat, Niemi muistuttaa.
Palkokasveissa Suomen ja Keski-Euroopan erot keskisadossa ovat kuitenkin hieman pienemmät kuin muissa kasveissa.
”Palkokasvien tuotantoa ei vielä tunneta meillä kovin laajasti eikä tiedetä, millaisia haasteita torjuntaan liittyy. Kestävyysajattelu on kuitenkin nousemassa uuteen arvoon. Palkokasvit sopivat hyvin viljelykiertoon ja viljan esikasveiksi, eli ne voivat olla pitkällä aikavälillä taloudellisesti hyväkin ratkaisu.”
Kuva: Jukka PasonenOn kuitenkin turha kuvitella, että palkokasvien viljelyalan kasvua siivittäisivät vain elintarvikkeet.
Esimerkiksi herneellä voimakkaimmin on lisääntynyt rehukäyttö. Härkäpapua ounastellaan tulevaisuudessa löytyvän rehukaukaloista yhä useammin, sillä sen sisältämien haitta-aineiden määrää on saatu jalostettua pienemmäksi.
Niemi uskoo, että suomalaisilla viljelijöillä olisi potentiaalia palkokasvien tuotannon kasvattamiseen, mikäli kysyntää riittää. ”Mutta kysynnän kasvu vaatisi myös jalostuslaitoksia”, hän tähdentää.
Palkokasvien viljelyn lisääminen on agendalla monissa muissakin EU maissa. Vaikka viljelyolot voivat olla muualla paremmat, samat ongelmat jalostuslaitosten vähäisyydestä vaivaavat monia muitakin maita.
Tutkimusprofessori Jyrki Niemi uskoo, että suomalaisilla viljelijöillä on potentiaalia palkokasvialan kasvattamiseen. Kuva: Kari SalonenJalostuslaitoksilla Niemi viittaa esimerkiksi tehtaisiin, joissa herneestä voisi jalostaa herneproteiinia. Tällä hetkellä proteiini hankitaan moniin elintarvikkeisiin ulkomailta, koska välikäsittelylaitoksia on Suomessa niukalti.
”Kotimaisille jakeille olisi kysyntää – etenkin jos tuotanto kasvaa.”
Ja jos yritysten suunnitelmiin on uskominen, niin kasvaahan se.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
