Maanviljelijät haluavat porot pois pelloilta
POSIO
Porojen laidunnus maatilojen pelloilla kuumentaa tunteita poronhoitoalueella. Viljelijät vaativat paliskuntia aitaamaan porot pelloilta ja poronhoitolakia uudistettavaksi.
”Porojen aiheuttamat taloudelliset menetykset voivat olla yksittäisillä tiloilla jopa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Tilanne on kohtuuton”, sanoo maanviljelijä Heikki Lehtiniemi Posiolta.
”Nähdäänkö ongelma valtiolla ja MTK:ssa niin marginaalisena, että tilanteeseen ei puututa, vaikka asia on hyvin tiedossa?” Lehtiniemi hämmästelee.
Etenkin porojen talvikaivun aiheuttamat vahingot voivat kohota pahimmillaan tuhanteen euroon peltohehtaarilta.
”Kasvukaudella tapahtuva laidunnus, ulosteet ja polkeminen johtavat koko sadon laadulliseen ja määrälliseen menetykseen.”
Etenkin tuotantoaan laajentavat tilat, joilla peltoa on vähän, joutuvat ostamaan rehua porojen kaivun takia. Peltojen uudistamiskulut ovat yksittäisillä tiloilla suuret.
”Kaivu aiheuttaa routimista. Jos salaojat jäätyvät talvella, peltojen viljeleminen ei onnistu seuraavana kesänä”, sanoo maanviljelijä Samuli Luksua Posiolta.
Kun porot kaivavat talvea huonosti muutenkin kestäviä ensimmäisen vuoden nurmia, aiheutuu juuristovaurioita ja paleltumista. Vahingosta tulee tappioita koko viljelykierron ajan, ja vaikutus on monivuotinen.
”Sateisena syksynä pellot on juostu ravalle. Nuoskalumen tallaaminen ja ulosteet aiheuttavat jääpoltetta. Mikäli pelloilta puuttuu suojaava lumikerros pakkasten tullessa, ei tulevana kesänä tarvitse odotella satoa”, Lehtiniemi sanoo.
Lehtiniemi uskoo, että paliskuntien haluttomuus peltomaiden aitaamiseen on taloudellinen. ”Pellot ovat poroille tärkeitä ruokintapaikkoja. Aitaamiseen paliskunnat saavat 60 prosentin valtion avustuksen.”
”Paliskuntien pitäisi korvata aiheuttamansa vahingot reilusti, lisäksi porot tulisi aidata peltojen ulkopuolelle”, Lehtiniemi toteaa.
Hän sanoo, että porojen pelloilla laiduntaminen on lainvastaista ja myös riskitekijä. ”Riskinä ovat eläintaudit, kun ulosteet päätyvät rehun mukana karjan syötäväksi. Lisäksi kasvustoa menetetään ja nurmea häviää.”
Viljelijät vaativat poronhoitolain pikaista uudistamista. Heidän mukaansa laki ei ole nykyisellään tasapuolinen, se suosii porotalouden harjoittajia.
”Eteläisellä poronhoitoalueella harjoitetaan voimaperäistä maataloutta, josta saadaan pääasiallinen toimeentulo. Sen sijaan porotaloutta harjoitetaan usein liitännäiselinkeinona tai harrastuksena.”
”Viranomaiset eivät pysty puuttumaan tilanteeseen puutteellisen lainsäädännön takia. Siksi lakia ei noudata monikaan poronomistaja, eivätkä viranomaiset tutki vahingontekoja viran puolesta”, sanoo maanviljelijä Jouko Käkelä Kuusamosta.
Hän muistuttaa, että tilojen pellot eivät ole poronhoitolain tarkoittamia porojen luonnonlaitumia.
Käkelä uskoo, että paremman lainsäädännön myötä myös maa- ja porotilojen keskinäiset kahnaukset päättyisivät. ”Ongelman esille nostaneita maatiloja on uhkailtu. Riitely repii maaseudun kylät hajalle.”
Lehtiniemi sanoo, että ongelma koskettaa koko poronhoitoaluetta: kolmasosaa Suomen pinta-alasta ja satoja maatiloja.
”Paliskuntien suurin sallittu poromäärä päätetään kymmenen vuoden välein. Poronhoitolaki edellyttää maanomistajien kuulemista asiassa. Näin ei kuitenkaan menetelty, kun määrät viimeksi vahvistettiin.”
Vahingonkorvaukset etenevät arvioimislautakunnan kautta. Lautakunnassa istuu vahingon aiheuttaja, vahingon kärsijä on jäävi. Vahingon kärsinyt joutuu nimeämään jäseneksi esteettömän henkilön.
”Lautakunnan kokoonpano on puolueellinen, yleisen oikeuskäytännön vastainen ja heikentää viljelijän oikeusturvaa. Korvauksien määrätkin ovat yleensä alimittaiset”, Lehtiniemi toteaa.
Pohjois-Suomessa on vireillä useita oikeusjuttuja, joissa maatilat hakevat paliskunnilta vahingonkorvausta peltojen turmelemisesta.
KARI LINDHOLM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
