Luomutilojen umpilehmillä ja maitovasikoilla suurin seleeninpuutosvaara
Umpilehmillä ja maitovasikoilla veren seleenipitoisuudet ovat luomumaitotilan eläinryhmistä heikoimmat, Pro Agria Etelä-Pohjanmaan luomuasiantuntija Ulla-Maija Leskinen kertoo.
Maaseudun Tulevaisuudessa kerrottiin 24.10. ongelmista, joita orgaanisen seleenin käytön loppuminen on tuonut luomumaitotiloille.
Leskinen kertoo, että Etelä-Pohjanmaalla luomueläinten seleenitilannetta tutkittiin Pro Agrian luomuhankkeessa.
Umpilehmien ja maitovasikoiden seleenit saatiin kahdessa kuukaudessa tavanomaisten eläinten lukemiin, kun käytettiin orgaanista seleeniä. Synteettisellä seleenillä ei päästy tavanomaisen eläimen tasolle vielä siinä ajassa.
Luomutilalla tärkeintä on omien rehujen tutkiminen, Leskinen korostaa.
Yleiskivennäisessä saattaa olla eläinten tarpeisiin nähden monin verroin liikaa kalsiumia ja aivan liian vähän seleeniä. Siksi tilakivennäinen kannattaa valmistuttaa oman tilan tarpeisiin sopivaksi.
Tilakivennäiseen voi lisätä seleeniä 50 milligrammaa kuiva-ainekiloa kohti, Leskinen suosittelee.
Umpilehmille ja hiehoille voi antaa erikseen seleenivalmisteita.
Aperuokinnassa eläimet saavat seleenintarpeensa appeessa. Erillisruokinnassa olevat umpiemot tarvitsevat seleeniä erikseen, koska niiden rehu on korsivaltaista eikä parhaan tuotantovaiheen apetta tai väkirehua anneta.
Laidunaika on seleenin suhteen kriittinen niille eläimille, jotka ovat laitumella yötä päivää tai joille ei ole tarjolla kivennäistä kuin osan aikaa.
Seleenin puutos näkyy syysvasikoissa usein takkukarvaisuutena ja lehmillä utaretulehduksina, Leskinen kertoo. Lihaeläimillä puutos näkyy lihaskunnon heikkoutena, karvanlähtönä ja siinä, että eläin on ikäisiään paljon pienempi.
Jos vasikoilla on selvää seleenin puutosta, seleeniä pitäisi Leskisen mukaan antaa 2–3 päivänä jauheena juoman joukkoon. Näin se menee lihaksiin asti, ei ainoastaan vereen. Vakaviin oireisiin auttaa useimmiten vain eläinlääkärin antama pistos.
Seleeni on suurina määrinä myrkyllinen, mutta Leskinen rauhoittelee yliannostusta pelkääviä. ”Seleenin puutokseen on kuollut monta eläintä, mutta en ole kuullut yhdenkään kuolleen seleenimyrkytykseen.”
Seleenin puute ei ole ongelma yksin luomutiloilla, Leskinen muistuttaa. Ongelmia esiintyy myös tavanomaisilla maito- ja muilla kotieläintiloilla, jotka ovat vähentäneet ostolannoitteiden käytön minimiin ja käyttävät lannoitteena lähinnä karjanlantaa.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
