Ammattimaisista keritsijöistä pulaa
Richard Schofield kääntelee lammasta jalkojensa avulla. Likaiset ja pahasti huopuneet paikat erotellaan jo kerittäessä. Kaapelilla varustettu keritsin on helppo käsitellä ja kevyt. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoAKAA (MT)
Lampaiden määrä kasvaa, mutta ammattimaisia keritsijöitä on Suomessa vain muutama. Monet lampurit tilaavatkin keritsijän ulkomailta. Riskinä on, että taudit leviävät.
Tolvilan kartanossa Akaassa järjestettiin pari viikkoa sitten kurssi keritsijöille.
Viikon aikana kurssilla kävi sekä kokeneita keritsijöitä että aloittelijoita.
Kurssin järjesti sastamalalainen lammastilallinen Jan Suttle yhteistyössä Pro Agrian sekä Tolvilan kartanon omistajan Jarmo Latvasen kanssa.
”Muutamat lampurit pyysivät kurssia”, alkujaan englantilainen Suttle sanoo.
”Otin yhteyttä British Wooliin. He sanoivat, että he kouluttavat Ranskassa ja Islannissakin ja että he voivat tulla myös Suomeen.”
Kouluttajaksi saapui Richard Schofield British Woolista.
”Tämä oli jo toinen keritsemiskurssi Tolvilassa”, kertoo Suttle. Ensimmäinen oli toukokuussa.
Kerittävä lammas kallistetaan toiselle lonkalleen tai kyljelleen. Lammasta ei panna istumaan häntänsä päällä, se sattuu.
Kun sorkat ovat ilmassa, lammas ei yritä karkuun. Keritsijä pitelee eläintä rauhallisesti omien jalkojensa välissä.
Yksi sorkka pujotetaan keritsijän jalkojen väliin reiden taakse. Lammas ei pääse kiemurtelemaan irti.
”Keritsijällä pitää olla korottomat kengät”, Richard Schofield näyttää mokkasiinejaan.
”Eläintä käännellään jalkojen voimin eikä käsillä tai selällä. Keritsijän takamus on ylöspäin ja selkä suorana.”
Keritsijän kädet jäävät vapaiksi. Toisella kädellä pidetään lampaan iho sileänä, ettei nahka jää leikkurin terien väliin. Toisessa kädessä on sähköleikkuri.
Likaiset ja huopuneet paikat keritään erikseen.
Selän ja kaulan parhaat villat leikataan yhtenäisenä taljana. Se on helppo kääriä kokoon kuljetusta varten.
Käytössä on neljä leikkuria, jokaisella työskentelee pari kolme kurssilaista. Kaksi katsoo ja avustaa, yksi keritsee.
Jos keritsimessä on taipuisa sähköjohto, se ei saa joutua leikkurin teriin. Aloittelijan vierellä seisovat siirtelevät johtoa kauemmaksi.
Kaapelikeritsimessä johto ei tule työskentelijän tielle.
Jukka Vitikka Lempäälästä on kerinnyt omat sata lammastaan itse.
”Olin täällä jo keväällä kurssilla, kun keritseminen oli niin hidasta ja työlästä.”
”Nyt harkitsen, ryhtyisinkö keritsemään muillekin.”
Tero Poikonen on tietotekniikan diplomi-insinööri Kangasalta. ”Olen tehnyt 15 vuotta softaa. Ajattelin, että voisin tehdä jotakin muutakin.”
Poikonen on vuoden verran kerinnyt lampaita.
Jenni-Stiina Inkinen Tampereelta opiskelee eläintenhoitajaksi. Hän suunnittelee ryhtyvänsä ammattikeritsijäksi.
Katja Suontaustalla on Hattulassa 30 uuhen oxford down -katras. ”En ole kuin muutaman lampaan kerinnyt itse.”
”Pakko se on opetella. Kun vähän oppi tekniikkaa, paljon kevyemmin se kävi. ”
Tolvilan kartanon luomulammastilalla on suomenlampaita, 160 uuhta ja 250 karitsaa. Tilalla syntyy karitsoita kolme kertaa vuodessa.
Viimeisimmät karitsat syntyivät syyskuun lopulla, aikaisimmin syntyneistä osa on jo teurastettu.
Valkoisten lisäksi tilalla on ruskeita ja mustia lampaita.
”Villat menevät Virtain Villaan”, Jarmo Latvanen kertoo. ”Kehräämö käyttää vain lampaiden omia värejä ja sekoittaa niistä erivärisiä lankoja.”
Myös Suttlen tilan texel-lampaiden villa menee Virtain Villan kudontalangoiksi.
REA PELTOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
