
Kattava tieto turvepeltojen päästöistä puuttuu – ”Olisi sosiaalisesti kestämätöntä takautuvasti laatia rajoituksia raivioiden käytölle”
Turvepeltojen päästöjen tutkimus on alkuvaiheessa. Keinovalikoima ruoantuotannon ja päästövähennysten yhteensovittamiseksi on niukka.
Lapinlahtelainen Mikko Piippo korostaa, että päästövähennystoimien pitää olla taloudellisesti järkeviä. ”Avo-ojien muuttaminen säätösalaojiksi on niin iso investointi, että ilman kattavaa tukea siihen ei ole tilallamme järkevää ryhtyä.” Kuva: Timo VillanenLuonnonvarakeskuksen Omaihka-hankkeessa oli tavoitteena kehittää ratkaisuja nautakarjatilojen turvepeltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja tuottaa tietoa ilmastopolitiikan tueksi.
”Päästövähennyspotentiaalia haetaan vedenpinnan noston lisäksi nurmikierron pidentämisestä, kevennetystä muokkauksesta ja metsityksestä. Näitä kokeiltiin pilottitiloilla ympäri Suomen ”, kertoo tutkija Arja Mustonen Lukesta.
Tutkimus tunnistaa turvepeltojen merkityksen rehuntuotannossa.
”Oma rehuvilja on osa tilan huoltovarmuutta, erityisesti se on korostunut viljanhinnan heilahteluissa. Karkearehua ei kannata tuoda tilalle kaukaa, luomussa sen saatavuuskin on haaste.”
Mustosen mukaan kosteikkoviljelyn tekniikoilla voi saada jopa satohyötyä, mutta epäonnistumisen riskit ovat todellisia.
”Viljelytekniikat vaativat osaamista. Toimenpiteiden hyväksyttävyyden kannalta on tärkeää etsiä tilakohtaisesti sopivia kohteita. Viljelijöiden kokemusta on kuultava.”
”Turvepellot ovat aktiivitiloilla oleellinen osa tuotantoa. Kauran käytön lisääntyessä turvemaiden potentiaali elintarviketuotannossa kasvaa. Olisi sosiaalisesti kestämätöntä takautuvasti laatia rajoituksia raivioiden käytölle. Uusien turvepeltojen raivausta kuitenkin voidaan rajoittaa”, Mustonen jatkaa.
Mustonen pitää tilakohtaista kompensaatiomallia mahdollisena.
”Ruoantuotannon päästöjen tasapainottamisessa eräänlainen metsityspankki voisi olla yksinkertainen ratkaisu. Tilakohtaisesti voitaisiin valita metsitettävät kohteet pitäen tuottoisat lohkot viljelyssä.”
Tutkimus on alkuvaiheessa, eikä vielä voida antaa kattavia ohjeita päästöjen hillitsemiseksi.
”On selvitettävä muun muassa vedenpinnan vaihtelun, turvekerroksen ja kosteikkokasvien vaikutusta päästöihin. On ratkaistava myös se, miten toimenpiteisiin saadaan euroja markkinoilta, yhteiskunnan tuen lisäksi”, Mustonen toteaa.
Lapinlahtelainen Mikko Piippo kritisoi päästölaskelmamallia. Sadon arvo ja luomun erityispiirteet jäävät vähälle painotukselle. Kuva: Timo VillanenPäästövähennystoimien pitää olla taloudellisesti järkeviä ja teknisesti toteutuskelpoisia, summaa kokemuksensa hankkeesta luomutilaa Lapinlahdella viljelevä Mikko Piippo.
”Peltojen säätösalaojitus on iso investointi, johon ei ilman kattavaa rahoitusta ole järkevää meidän tilalla ryhtyä”, hän mainitsee.
Piippo kritisoi päästölaskelmamallia. Sadon arvo ja luomun erityispiirteet jäävät vähälle painotukselle.
”Sadolla ei ole laskennallista arvoa. Nurmi sitoo hiiltä tehokkaasti, mutta lyhytkiertoinen hiili ei merkitse mitään päästölaskelmissa. Meillä naudat laiduntavat turvemailla, mutta sitäkään ei huomioida. Ei liioin sitä, että tilalla korvataan kuiviketurvetta ruokohelvellä.”
Mikko Piippo tervehtii juuri syntynyttä aberdeen angus-lehmävasikkaa. Piipon tilalla on investoitu aktiivisesti ja ruoantuotannon tulevaisuuteen luottaen. Luomutuotannossa eletään haastavia aikoja. Monimutkaistunut tukijärjestelmä ja ilmastovaatimukset tuovat lisähuolta tuottajien arkeen. Kuva: Timo VillanenNurmen iän pidennys on hyvä ilmastotoimi, mutta syö satotasoa.
”Ajattelisi, että ilmaston kannalta on parempi nurmi, joka tuottaa saman määrän kolmessa kuin viidessä vuodessa. Päästölaskennallisesti sadontuoton tehokkuudelle ei kuitenkaan anneta arvoa.”
”Ruoantuotannon päästöjen tasapainottamisessa eräänlainen metsityspankki voisi olla yksinkertainen ratkaisu. Tilakohtaisesti voitaisiin valita metsitettävät kohteet pitäen tuottoisat lohkot viljelyssä.” Arja Mustonen
Ville Junnilan tilalla päästövähennyksiä haetaan säätösalaojituksella ja nurmen jatkamisella.
Pellot on jo valtaosin säätösalaojitettu. Vedenpinnan nosto 30 senttimetriin on kuitenkin mahdotonta toteuttaa turpeen heikon kantavuuden vuoksi.
”Ajatus 10 vuoden sitoutumisesta nurmeen on myös mahdoton, sillä satotasot laskevat ja nurmi kärsii turvemaalla varmasti märistä korjuukeleistä ja vaatii uusimista.”
Säätösalaojitus tuo Junnilan mukaan paljon hyötyjä, mutta kustannuksiin on saatava tukea.
”Hoitotukea pitää voida hakea aina uusien säätösalaojien valmistuessa, ei vain ohjelmakauden alussa. Investointituen pitää myös olla parempi.”
Ilmastotoimien kannustimet ovat jääneet niukaksi.
”Satasen korvaus nurmen iän pidentämisestä ei houkuta, kun lopputulos on heikentynyt satotaso. Viljelykierto on hyväksi maalle ja ilmastolle, mutta sitä pitäisi pystyä toteuttamaan tilakohtaisesti. Ehdot vievät viljelyä tilallani väärään suuntaan, kun nurmi siirtyy kivennäismaille lohkokohtaisen viljelykiertovaatimuksen vuoksi.”
Junnila toteaa, että kosteikkoviljelyä ei voida turvepelloille vaatia, ennen kuin sille on olemassa markkinat.
”Vielä ei ole näköpiirissä, että turvemailla pystyttäisiin tuottamaan säilörehunurmen sijasta biomassaa suurissa määrin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







