Joka kuudes tila menestyy maatalouden kriisissäkin – nauta- ja sikatiloissa eniten hyvin pärjääviä

Aineiston perustana ovat kannattavuuskirjanpitotilat. Kuva: Jukka Pasonen

Sanotaan, että maataloudella menee taloudellisesti huonommin kuin koskaan. Keskiarvojen valossa tämä pitää paikkansa. Silti nytkin löytyy yrittäjiä, jotka pärjäävät.

Maaseudun Tulevaisuus pyysi Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijaa Arto Latukkaa selvittämään, miten kannattavuuskirjanpitotilat jakautuvat kannattavuudeltaan kolmeen eri ryhmään.

Huonosti kannattavien kannattavuuskertoimeksi valittiin 0,25 tai alle sen, parhaiden alarajaksi asetettiin 0,75. Mukaan otettiin keskeiset tuotantosuunnat eli maito-, nautakarja-, sika- ja viljatilat.

Kannattavuuskerroin paljastaa, millaisen korvauksen yrittäjä saa omalle työlleen ja tuotantoon sijoittamalleen omalle pääomalle.

Jos kerroin on yksi, viljelijä saa tunneilleen maataloustyöntekijän normipalkan ja pääomalle käyvän koron. Jos kerroin on esimerkiksi 0,5, tavoitteista toteutuu vain puolet.

Luvuissa ovat mukana vain maatalouden tuotot ja kustannukset, ei esimerkiksi palkkatuloja tai muuta yritystoimintaa.

Maa- ja puutarhatalouden kannattavuuskerroin laski vuonna 2016 edelleen, keskimäärin 0,26:een. Kokonaistilanne on siis hyvin heikko.

Kannattavuuskirjanpitoon kuuluvista vilja- ja sikatiloista 60 prosentilla kannattavuuskerroin jäi alle 0,25:n. Sikatiloista löytyi kuitenkin myös paremmin pärjääviä: 30 prosenttia pääsi kannattavuudessa yli 0,75:n.

Viljatiloista parhaaseen ryhmään ylsi vain kymmenen prosenttia.

Maitotiloista huonoimpaan ryhmään kuului 43 prosenttia ja parhaaseen 17. Naudanlihatiloista vastaavat osuudet olivat 40 ja 30 prosenttia.

"Kaikissa tuotantosuunnissa parhaan ryhmän kannattavuuskertoimet ylittivät keskimäärin 1,0:n tason", Latukka kertoo. "Heikoin oli maitotilojen 1,06 ja paras muut nautakarjatilat -ryhmän 1,51."

Kun kannattavuuskerroin ylittää ykkösen, tuotannosta saatavat tuotot ja tuet ovat suurempia kuin tuotantokustannukset – toisin sanoen yrittäjävoitto on positiivinen.

Heikot-ryhmissä kannattavuuskertoimet ja siten myös yrittäjätulot olivat keskimäärin negatiivisia.

Kokonaispääoman tuottoprosentti oli heikot-ryhmissä negatiivinen, -6 prosentin tasolla, ja parhaat-ryhmissä positiivinen, 5 prosentin tasoa.

Omavaraisuusaste eli oman pääoman osuus koko pääomasta oli tuotantosuuntien sisäisessä tarkastelussa samaa tasoa sekä heikot- että parhaat-ryhmissä, Latukka kertoo.

Sikatilat poikkesivat tässä kaavasta: niillä parhaat-ryhmän omavaraisuusaste oli vain 41 prosenttia ja heikot-ryhmän 74 prosenttia.

Tukien osuus tuotoista oli kaikissa tuotantosuunnissa parhaat-ryhmässä pienempi kuin heikot-ryhmässä.

Parhaat-ryhmissä tilojen keskikoko oli suurempi kuin heikot-ryhmissä. Se selittää osaltaan kannattavuuseroa.

Eroa tuli myös tuotannosta. Parhaat -ryhmän viljatiloilla viljojen keskisadot olivat korkeampia ja niillä oli viljelyssä paljon muitakin kasveja, jopa sokerijuurikasta.

Maitotiloilla keskituotos oli parhailla korkeampi kuin heikoilla.

"Kirjanpitotilojen omistajat ovat tavallisia suomalaisia yrittäjiä ja kannattavuustuloksissakin on sen myötä vaihtelua. Tähän ei ole valikoitu tietoisesti mitään valiojoukkoa.", Latukka kertoo.

Kun maatalouden kokonaiskannattavuutta lasketaan, kirjanpitotilojen tulokset kuitenkin vielä painotetaan alueittain, tuotantosuunnittain ja tilakokoluokittain niin, että ne vastaavat Suomen kaikkia taloudelliselta kooltaan yli 8 000 euron tiloja. Näitä on noin 35 000 ja ne tuottavat noin 90 prosenttia maataloustuotannosta.

MT:n pyytämässä vertailussa ongelma on se, että tuloksia ei ole painotettu edustaviksi. LIsäksi niissä ovat mukana heikot- ja parhaat ryhmien eroa korostavat kannattavuuden ääripäät.

Ääripäistä löytyy erilaisia poikkeustilanteita, jotka eivät kuvaa näiden tilojen pitkän ajan kannattavuutta, Latukka sanoo.

"Huonoimmin kannattavilla tiloilla on saatettu juuri investoida, jolloin velkaa on paljon eikä tuotanto ole vielä kunnolla vauhdissa.. Nämä tilat parantavat yleensä kannattavuuttaan tulevina vuosina."

Samoin parhaan tuloksen saaneilla voi olla taustalla jokin poikkeuksellinen onnistuminen, jolloin tilanne heikkenee seuraavina vuosina.

Relevantimpi vertailu löytyy Latukan mukaan Taloustohtorin ”omat valinnat” -osiosta. Siellä voi tutkia painotettuun aineistoon perustuvaa ryhmittelyä heikkoihin ja hyviin ryhmiin.

Tästä vertailusta ääripäät, kymmenen prosenttia sekä parhaista että huonoimmista, on jätetty pois.

"Kannattavuuserot ovat näin pienempiä, mutta pysyväisluonteisia. Hyvän ja heikon ryhmän tulokset on laskettu painotetusta aineistosta eli ne ovat edustavia, alueittainkin", Latukka toteaa.

"Hyvät-ryhmä tarjoaa yrittäjille saavutettavissa olevan tavoitteen ja näyttää, miten tälle kannattavuustasolle on päästy", Latukka kertoo.