Euroopan toiseksi yleisin tuotantoeläin kasvaa usein ahtaasti häkkipohjalla – "Suomessa osalla tuottajista intressejä käyttää kaneilla turkiseläinhäkkejä"

Kuva: CIWF

Lihakanien kasvatukseen sorvataan pelisääntöjä maa- ja metsätalousministeriössä.

Tuotantokaneja koskeva oma lainsäädäntö on Suomessa tervetullut, sanoo Kaniininkasvattajat ry:n puheenjohtaja Mia Nyberg.

Kanille halutaan tuotantoeläimen status, kun sitä kasvatetaan ruuaksi. Myös valvontaan kaivataan yhdenmukaisuutta.

Kani on EU:n toisiksi yleisin tuotantoeläin.

Lihakaneja teurastetaan siis Euroopassa enemmän kuin esimerkiksi sikoja tai lampaita. Kanien kasvatukselle ei kuitenkaan ole määritelty EU:ssa lajikohtaisia vähimmäisstandardeja.

Päätuotantomaat ovat Espanja, Ranska ja Italia. Euroopan komission laatiman raportin (2017) mukaan häkkikasvatus on noissa maissa yleistä. Lihakaneja voidaan pitää häkeissä, jotka ovat pienimmillään 25 senttiä pitkiä ja 45 senttiä leveitä.

Kanojen virikkeettömät verkkopohjaiset häkit kiellettiin EU:ssa 2012, mutta kanien osalta kasvatustapa on edelleen monessa maassa sallittu.

Tuotantokanien kuolleisuus ja sairastuvuus on myös huomattavasti suurempaa kuin muilla tuotantoeläinlajeilla, raportoi Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA (2005).

Osalla tuottajista on intressejä käyttää turkiseläinhäkkejä

Lihakanien kasvatus on Suomessa pienimuotoista. Kuvassa kotitarvekaneja. Kuva: Pekka Fali

Suomessa kaneja ei pidetä sellaisissa häkeissä, joissa on vain verkkopohja, Kaniininkasvattajat ry:n puheenjohtaja Nyberg kertoo. Siinä mielessä Suomi eroaa monista muista EU-maista edukseen.

”Ennemminkin pitäisi unionin tasolla vaikuttaa siihen, että tällä hetkellä haasteelliset kaninkasvatusmaat saataisiin kasvattamaan kaninsa samantasoisissa olosuhteissa kuin missä me Suomessa kaneja kasvatamme.”

Eläinsuojelujärjestöt kampanjoivat muutama vuosi sitten voimakkaasti kanien häkkikasvatuksen kieltämiseksi EU:ssa.

Euroopan parlamentti äänestikin vuonna 2017 kiellon puolesta. Komissiossa kuitenkin katsottiin, että kanien kasvatus on niin keskittynyttä muutamaan maahan, ettei unionin laajuista kieltoa tarvita.

Kuva: Jukka Pasonen

Tarkkaa kasvattajamäärää Suomessa on vaikea arvioida, Nyberg toteaa. Ravintoloihin ja kauppaan myyviä tuottajia on kourallinen, omatuotantokasvattajia varmasti toista sataa.

”Näppituntuma on, että kymmenessä vuodessa kasvattajia on tullut mukavasti lisää. Tästä kertoo ainakin se, että yhdistyksemme tuotantokanikurssit ovat nykyisin aina täynnä”, hän jatkaa.

Elinkeinona vielä harvinainen kanien kasvatus on alkanut viime vuosina yleistyä, vahvistaa maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Susanna Ahlström.

”On toivottu, että tuotantokanitoimintaan saataisiin selkeät pelisäännöt. Tällä hetkellä tuotantokaneihin sovelletaan käytännössä seura- ja harrastuseläinten suojelua koskevaa asetusta.”

Kaninkasvattajapiireissä on kuitenkin erilaisia koulukuntia, Ahlström kertoo.

”Osalla tuottajista on intressejä käyttää turkiseläinhäkkejä. On toivottu, että varjotalotyyppinen kasvatus kaneilla pitäisi sallia.”

Kani on Euroopan toisiksi yleisin tuotantoeläin. Sen kasvatus verkkopohjalla on yleistä Etelä- ja Keski-Euroopassa. Maa- ja metsätalousministeriössä laaditaan parhaillaan asetusta, jolla säädellään tuotantokanien kasvatusta Suomessa. Kuvassa lihakaneja kreikkalaisella tilalla. Kuva: CIWF

Helsingin eläinsuojeluyhdistys Hesy on julkaissut kannanoton, jonka keskeisempänä tavoitteena on varmistaa, etteivät Keski- ja Etelä-Euroopan maista tutut häkkikanilat rantaudu Suomeen.

Olosuhteet niissä muistuttavat turkistarhoja, joissa eläimen lajityypillinen käyttäytyminen estyy lähes täysin, yhdistyksestä todetaan.

”Varustelemattomassa häkissä kani ei pysty kaivamaan, laiduntamaan eikä ylläpitämään sosiaalisia suhteita lajikavereiden kanssa. Lisäksi metallihäkki voi aiheuttaa kanille jalkavaurioita ja tuntua epämiellyttävältä käpälissä ja kintereissä”, sanoo Hesyn puheenjohtaja Hannele Luukkainen.

Tuotantokaniasetuksen alustavaa luonnosta laaditaan parhaillaan. Sitä varten on tutustuttu naapurimaiden lainsäädäntöön. Kesäkuussa ministeriöstä mennään tutustumaan tuotantokanitilaan.

Asetuksen tarkempi aikataulu ei kuitenkaan vielä ole tiedossa. Resurssit ovat ministeriössä rajalliset, Ahlström toteaa.

”Tarkoitus on kuulla sidosryhmiä aiheesta, kunhan asiallinen pohjaluonnos saadaan koottua.”