Kasvinjalostuksella varaudutaan sään äärioloihin – geenieditointi saattaa tulla lähivuosina avuksi

Tulevaisuuden viljalajikkeita Borealin koeruuduilla Jokioisilla. Kuva on otettu kesällä 2020. Kuva: Kari Salonen

Sään äärioloihin valmistautuminen nähdään maataloudelle välttämättömäksi, kun ilmastonmuutokseen mukaudutaan. Kasvinjalostus on tärkeässä roolissa.

Suomalaisessa kasvinjalostuksessa on jo pitkään tehty töitä viljakasvien alkukesän kuivuuden kestävyyden parantamiseksi, kertoo jalostusjohtaja Merja Veteläinen Boreal Kasvinjalostuksesta.

Nyt pitempijaksoiseen kuivuudenkestävyyteen kiinnitetään jalostusohjelmissa enemmän huomiota.

Rankkasateiden ja kovan tuulen yhdistelmää vastaan on kehitetty korren lujuutta ja siten viljat lakoavat nykyisin vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä.

Talven kestävyys on ollut rutiinia suomalaisessa kasvinjalostuksessa syysviljoilla ja nurmilla.

Millaisiin ominaisuuksiin tällä hetkellä kasvinjalostuksessa etenkin keskitytään?

Tulevaisuudessa märkyyden vaikutus lisääntyy.

Kasvinjalostuksessa kyse on silloin juurien ominaisuuksista, Veteläinen sanoo. "On oltava syvät juuret, jotka yltävät hapekkaaseen maahan, kun pintamaa on täysin vettynyt."

Kuivuuden kestävyyttä kehitetään myös entistä enemmän. Kuivuuden lisääntymisessä voi tulla myös alueellisia eroja. Etelärannikko saattaa kärsiä tulevaisuudessa kuivuudesta muuta maata enemmän.

Tähkäidännän kestävyyttä on jalostettu etenkin leipäviljoilla ja mallasohrilla. Jalostus jatkuu.

Sään ääriolot voivat laukaista myös kasvitautien ja tuholaisten esiintymistä. Kestävyyttä niitä vastaan kehitetään.

Uuden lajikkeen jalostusprosessi on pitkä. Kesto riippuu kasvilajista ja esimerkiksi sen pölytystavasta.

Itsepölytteinen ohra voidaan saada jalostettua kahdeksassa vuodessa. Siinä ajassa tehdään risteytys, puhtaiden linjojen kasvatus, lajikkeen testaaminen sekä virallinen hyväksyntä.

Ristipölytteisten monivuotisten nurmikasvien jalostus voi vaatia 15–20 vuoden jalostustyön.

Millaisia lajikkeita 10 vuoden päästä voi olla viljelyssä?

Satoisuuskehitys kiihtyy, Veteläinen kertoo. Siinä on auttanut genomivalinta, jolla uuden lajikkeen vanhempien ominaisuuksia pystytään ennustamaan jo ennen risteytystä.

Myös viljojen laatuominaisuudet kehittyvät.

Ääriolojen kestoon tulee parannusta. Taudin kestävyys paranee ja kuivuuden kestävyyteen sekä korrenlujuuteen tulee parannuksia.

Märkyyden kestävyys on vaikeampi rasti ja se kehittyy hitaammin.

Lajikkeiden satopotentiaali tehdään jalostuksella, mutta pellolla ja viljelyssä pitää olla edellytykset kunnossa, jotta potentiaali toteutuu, Veteläinen sanoo.

"Se on viljelijän ja kasvinjalostajan yhteistyötä."

EU:n nuiva suhtautuminen uusiin kasvinjalostusmenetelmiin, kuten geenieditointiin, on ollut kasvinjalostajille ja maatalouden tiedeyhteisölle järkytys.

Rinnastamalla geenieditoinnin muuntogeenisiin kasveihin EU on sulkenut jalostuskeinon pois eurooppalaisilta jalostajilta, koska uusien lajikkeiden hyväksymisprosessi olisi hyvin kallis.

Tänä keväänä komissio julkaisi uuden selvityksen, jossa geenieditoinnin etuja on nostettu esiin. Muun muassa sen hyötyjä ympäristölle tunnustettiin.

"Nyt kuulemiset asiasta jatkuvat eli tehdään lisää selvityksiä", asiaa tarkasti seuraava Veteläinen kertoo.

"Aikaisintaan vuoden 2023 lopussa voisi tulla lainsäädäntöön muutoksia, jotka mahdollistaisivat geenieditoinnin kasvinjalostuksessa EU-maissa."

"Tekniikalla pystyttäisiin nopeuttamaan vaikeimpia jalostuskohteita. Olisi harmi, jos sitä ei pääsisi ollenkaan käyttämään."

Geenieditointia on hyödynnetty muun muassa koronarokotteiden kehityksessä.