Mikko Savikujan navetta sijaitsee Suomessa mutta suurin osa säilörehunurmista Ruotsissa – ”Suomessa samoja EU-asioita tulkitaan tiukemmin”

Ylitorniolaisella maidontuottajalla Mikko Savikujalla on vuonna 2014 valmistuneessa kahden robotin pihatossaan 138 lehmää. Nuorkarja on sijoitettu vanhaan navettaan. Hän sanoo olevansa tyytyväinen karjan tuotantotuloksiin, onhan keskituotos noin 14 000 kiloa ja päivätuotos 46 kiloa. Kuva: Arto Takalampi

Harva voi sanoa olevansa kahden maan maanviljelijä kuten vuonna 1994 maidontuottajana aloittanut ylitorniolainen Mikko Savikuja. Hän nimittäin omistaa tilan Tornionjoen kummallakin puolella.

Suomen puolella hänellä on Ylitorniolla maitotila, jonka vuonna 2014 valmistuneessa kahden robotin pihatossa lypsää 140 holsteinlehmää, ja Ruotsin puolella on kasvinviljelytila.

”Kuulun Ruotsin puolelta maataloustuen piiriin ja minulla on siellä oma alv-numero. Teen kumpaankin maahan omat veroilmoitukset ja viljelysuunnitelmat, joskin verotus kulkee Suomen kautta”, hän selventää.

Savikujan kokonaissäilörehuala on 220 hehtaaria, josta vajaat 90 hehtaaria on Suomen puolella ja loput Ruotsissa. Rehunkorjuuaikoina rehuralli rajalla ja vilkkaalla rantatie 21:llä onkin melkoinen, kun kaikki rehu tuodaan säilöttäväksi Suomen puolelle laakasiiloihin ja rehutorneihin.

”Koska sesonki on Lapissa lyhyt, minulla on ollut jo 10 vuotta käytössäni oma ajosilppuri.”

Ruotsin puolella nurmiviljely poikkeaa Suomesta siinä, että siellä nurmien keväinen täydennyskylvötarve on iso. Syynä on kasvanut harrasteporo-ongelma, joka verottaa rajustikin kasvustoa.

”Syksyisin hehtaarilla saattaa olla 100–200 poroa”, Savikuja havainnollistaa.

Tilalla on ollut lypsyrobotti jo vuodesta 2005 lähtien. Nyt käytössä olevat kaksi robottia otettiin käyttöön vuonna 2019. Kuva: Arto Takalampi

Suurimman osan tuotantotarvikkeista hän hankkii Ruotsista Lantmänneniltä. Tärkein syy siihen ovat ison yrityksen tarjoamat hintaedut, mutta esimerkiksi rehuissa hankintaan vaikuttaa myös parempi laatu.

Savikujalla onkin pohjaa verrata suomalaista maataloutta ja sitä koskevaa lainsäädäntöä ruotsalaiseen vastaavaan. Yhden yleisen käsityksen hän haluaakin oikaista.

”Suomessa perustellaan usein, varsinkin ympäristöhallinnossa, vaadittavia määräyksiä sillä, että ne tulevat EU:sta. Kyllä monet määräykset ovat kuitenkin ihan kotikutoisia eli Suomen itsensä asettamia”, hän tietää kokemuksesta.

”Monessa asiassa suomalaiset ovat selvästi paavillisempia kuin ruotsalaiset eli Suomessa samoja EU-asioita tulkitaan tiukemmin.”

Mikko Savikujan tilan talouskeskus Ylitorniolla on varsin erityisessä paikassa: navetan takaa siintää legendaarinen Aavasaksa ja Suomen ja Ruotsin välinen rajajoki Tornionjoki on puolen kilometrin päässä. Suuri osa säilörehusta tuleekin Ruotsin puolella olevalta Savikujan kasvinviljelytilalta. Kuva: Arto Takalampi

Käytössä oleva peltoala on kokonaan nurmella, josta otetaan pääosin kolme satoa. Säilörehun laatuun kiinnitetään erityistä huomiota ja se säilötään sekä laakasiiloihin että torneihin. Viljanviljelystä Savikuja luopui jo 20 vuotta sitten.

”Väkirehu on kokonaan täysrehua, koska sillä ruokkiminen on kannattavampaa ja se työllistää vähemmän kuin värkkääminen viljan, rypsin ja muiden apekomponenttien kanssa”, hän kokee.

Karjan ruokinta onkin tilalla eräänlainen kombiversio erillis- ja aperuokinnasta. Täysrehun lehmät saavat kioskeista ja mattoruokkijalla jaettavaan säilörehuun sekoitetaan 10 tonnin erässä 400 kiloa matalavalkuaispitoista väkirehua. Savikuja nimittää sitä kevyt- tai puoliappeeksi.

”Valmistamalla apetta sekoittamalla säilörehua, viljaa ja muita komponentteja saadaan halpaa rehua ja säästetään kustannuksia täysrehuun verrattuna, mutta ei säästämällä koskaan saada tuottoa. Lehmä on jalostettu hyvälle kapasiteetille, jota se ei kuitenkaan voi hyödyntää kokonaan aperuokinnalla.”

”Ongelmana siinä on, että rehuerää on vaikea tehdä kaikille lehmille sopivaksi, jotta ne saavat siitä riittävästi energiaa ja valkuaista”, hän perustelee.

Mikko Savikuja ruokkii lehmät mattoruokkijalla jaettavalla säilörehulla sekä kioskeista saatavalla täysrehulla. Säilörehusta hän tekee niin sanotun kevytappeen miksaamalla kevät- ja syyssadon rehua tornista ja laakasiiloista sekä lisäämällä siihen pienen määrän täysrehua. Kuva: Arto Takalampi

Karjantarkkailusta eli tuotosseurannasta Savikuja luopui jo vuosia sitten. Nyt ohjelmisto seuraa rasvan ja valkuaisen suhdetta ja arvot kalibroidaan tankkimaidon pitoisuustiedoilla. Ruokintasuunnitelmat hän tekee itse.

Ensimmäinen lypsyrobotti hankittiin jo vanhaan navettaan vuonna 2005 ja uuteen navettaan tuli sen rinnalle toinen. Vuonna 2019 molemmat robotit uusittiin, mutta ohjelmisto-ongelmien vuoksi niiden käyttöönotto takkusi keväästä jouluun.

Tuotantotulokset vahvistavat, että Savikujan soveltama tuotanto- ja ruokintatapa toimii. Keskituotos on noin 14 000 kiloa, kun viime vuonna tuotosseurannan valtakunnallinen keskituotos oli 10 000 kiloa, päivätuotos 46 kiloa ja meijeriin toimitettava maitomäärä karvan alle 1,8 miljoonaa litraa. Keskilypsykertoja on 2,7.

”2,5 työntekijällä nämä ovat mielestäni hyvät tuotantoluvut”, hän summaa.

Tulokset perustuvat ruokinnan lisäksi ennen kaikkea tuottavaan ja tavoitteelliseen jalostukseen ja siinä tilan työntekijän Kaisa Mursun ammattiapuun.

”Merkittävimpänä asiana, mitä olen tehnyt, pidän tilasiemennyskurssin käymistä jo yli 10 vuotta sitten. Siinä opin kaikkein eniten jalostuksesta ja sen jälkeen pystyin ottamaan siitä vastuun.”

”Jalostus on pitkäjänteistä työtä, jossa tulosta syntyy hitaasti, mutta taantua voi paljon nopeammin”, Savikuja kuvaa.