Tilallinen ihmettelee turpeen alasajoa: "Eläinten hyvinvointia halutaan ja vaaditaan, mutta parhaan kuivikemateriaalin saatavuus vaarannetaan poliittisilla päätöksillä"

Kuiviketurve on oleellinen osa monen eläinlajin hyvinvointia. Kuva: Lari Lievonen

Turpeelle ei tällä hetkellä ole varteenotettavaa korvaajaa kotieläinten kuivikkeena, MTK:n asiantuntijaeläinlääkäri Leena Suojala totesi Luonnonvarakeskuksen seminaarissa tiistaina.

Samaa mieltä oli raahelaisen Joensuun tilan yrittäjä Sauli Joensuu.

"Yhteiskunnassa halutaan ja vaaditaan eläinten hyvinvointia, mutta parhaan kuivikemateriaalin saatavuus vaarannetaan ilmastonsuojelun nimissä tehtävillä poliittisilla päätöksillä", Joensuu sanoi.

Kaikkein suurin kohtalonkysymys turve on broilerituotannolle, Suojala arvioi.

"Meillä broilereita pystytään tuottamaan täysin ilman antibiootteja, ja lintujen sulkapeitteen puhtaus ja jalkapohjien terveys ovat huipputasolla. Syynä tähän on salainen aseemme, turve."

Yksi tapa mitata broilereiden hyvinvointia on tutkia teurastamossa niiden jalkapohjat. Niissä ei saisi olla syöpymiä.

Turve pitää broilerien jalkapohjat kunnossa, sillä se imee kosteutta erittäin tehokkaasti: kuutiometri turvetta voi sitoa jopa 500–800 litraa nestettä.

Seminaarissa kerrottiin tutkimuksesta, jossa broilereiden kuivikkeeksi kokeiltiin turpeen vaihtoehtoina ruokohelpeä, järviruokoa ja rahkasammalta.

Rahkasammal piti turpeen tavoin lintujen sulkapeitteen puhtaana ja jalkapohjat kunnossa. Kahdella muulla materiaalilla kuivitetut linnut olivat likaisia ja niiden jalkapohjissa oli paljon vaurioita.

Ruokomateriaalista muodostuva pohja oli kova eikä broilerien uloste sekoittunut siihen kunnolla. Se ei myöskään tarjonnut virikkeitä kuopsuttelusta nauttiville linnuille.

Turve on tärkeä kuivike myös lypsykarja- ja lihanautatiloilla ja hevostalleilla sekä sikatiloilla esimerkiksi emakko ja -joutilaspihatoissa.

Lypsylehmä viettää makuulla keskimäärin 14 tuntia vuorokaudessa, Suojala mainitsi. Makuualustan laatu on sille tärkeä.

Turve tarjoaa lehmälle pehmeän ja kuivana pysyvän alustan. Sorkat, iho, kintereet ja nivelet pysyvät tällaisella alustalla parhaiten kunnossa.

Turve sitoo kosteuden lisäksi myös virtsan ammoniakkia, jolloin eläinten hengitysilma pysyy puhtaana.

Lisäksi turve on hapanta: sen pH-arvo on välillä 3,5–5. Useimmat taudinaiheuttajat viihtyvät lähellä neutraalia olevissa pH-arvoissa, välillä 6,6–7,5, Suojala kertoi.

Turpeen happamuus vähentää esimerkiksi bakteerien aiheuttamaa utaretulehdusriskiä. Toistuvat utaretulehdukset ovat yksi yleisimmistä syistä, miksi lehmiä on pakko poistaa karjasta. Lehmän varhainen poistaminen on aina iso taloudellinen tappio,

Joensuun tilalla harjoitetaan lihanautojen loppukasvatusta sekä emolehmätuotantoa. Loppukasvatuspaikkoja hiehoille ja sonneille on noin 700 ja emolehmiä noin 100.

Teuraskasvatettavilla eläimillä on käytössä sekä tasa- että vinopohjaisia makuualueita. Turve on tärkein kuivike, ja sitä kuluu tilalla noin 7 000 kuutiota vuodessa. Kovilla pakkasilla käytetään myös olkea ja kutteria.

Sauli Joensuu toteaa, että turve on kuivikevaihtoehdoista ylivoimaisesti paras. Hän listasi pitkästi sen etuja.

Turpeen imukyky on hyvä, jolloin eläimet pysyvät puhtaina. Se on eläimille mieluinen makuualusta.

Turve sitoo tehokkaasti ammoniakkia, joten sisäilma on terveellinen niin eläimille kuin ihmisillekin.

Turvetta on helppo käsitellä eikä se vaadi tilalla ylimääräisiä työvaiheita.

Kuivitustyö vie turvetta käytettäessä paljon vähemmän polttoainetta kuin käytettäessä esimerkiksi olkea.

Turvelanta on erinomaista lannoitetta etenkin hiekkamaille, joita Joensuun tilalla on paljon. Ravinteet ovat siinä tiiviissä paketissa ja tavara leviää hyvin pellolle.

Tähän saakka turve on ollut hinnaltaan kilpailukykyistä, mutta jatko pelottaa tuottajia.

Kun polttoturpeen nosto vähenee, kuiviketurpeen tarjonta vähenee ja hinta nousee. "Tuodaanko kuiviketurve kohta Venäjältä? Tällaistako on Suomen harjoittama ilmastopolitiikka", Joensuu kysyi.