”Painaako esi-isän kuva pirtin seinällä enemmän kuin perhe?”

"Tuottajaomisteinen elintarviketeollisuus on Valiota lukuunottamatta hyödyntänyt erittäin heikosti 24 vuotta EU-jäsenyydessä", Timo Jaakkola suomii. Maatalouspolitiikalla turvataan yhä omavaraisuutta ja tuotetaan teollisuudelle halpaa raaka-ainetta, vaikka rajat ovat auki ja kauppa toimii yhteismarkkinoilla. ”Maatalouden kannattavuuden parantamiseen on vain yksi tie: asiat on tehtävä paremmin, niin tilatasolla kuin koko viljelijöitä palvelevassa ketjussa.” Kuva: Jarkko Sirkiä

Venäjä-pakotteet, vaikea kasvukausi, halpuuttaminen – tai jokin muu itsestä riippumaton tekijä. Siinä ovat yleiset syyt, jotka maatilojen huonolle taloustilanteelle yleensä tavataan luetella.

Kärsämäkeläistä Esa Piiroista harmittaa yleinen tapa ulkoistaa heikon kannattavuuden syyt tilan ulkopuolelle.

”Sitä ei tuoda missään esiin, että monet vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevat viljelijät ovat lähtökohtaisesti väärällä alalla. Moni on ajautunut viljelijäksi vasten tahtoaan, osa taas on arvioinut omat lähtökohtansa väärin. Kaikilla ei vain ole sellaisia ominaisuuksia, joita maatalouden harjoittaminen vaatii.”

”Kaikkein huolestuttavinta on se, että viljelijöille viestitetään, että kannattavuusongelma poistuu, kun saadaan kauppa kuriin ja Venäjän pakotteet pois. Heille annetaan näin lupa odottaa tumput suorina, että joku muu ratkaisee heidän tilansa kannattavuusongelman”, sanoo myös Ahlmanin koulun säätiön toimitusjohtaja, maanviljelijä Timo Jaakkola.

Nyt ei ole mikään poikkeustilanne eikä venäläisissä kaupoissa ole yhtään tyhjää hyllyä odottamassa meitä.

35 vuotta maatalousasiakkaita tilitoimistossaan palvellut Piiroinen haluaa kuitenkin korostaa, ettei syyllistä vaikeuksissa olevia viljelijöitä. Päinvastoin: hän toivoo, että asian sanominen ääneen toisi näille umpikujassa oleville viljelijöille tunteen, että he eivät ole yksin ja että he tekevät oikein itselleen, mikäli ottavat alan vaihtamisen pohdintaan.

”Eihän alan vaihtaminen ole muuallakaan häpeä. Miksi se olisi sitä maataloudessa? Palkkatyössä alanvaihdon tuomaa kokemusta pidetään suorastaan rikkautena.”

Ja ennen muuta: ”Jokaisen pitäisi voida ihan omankin etunsa vuoksi irtautua sellaisesta, mikä ei tunnu omalta.”

”Jos esi-isien kuvat pirtin seinällä painavat enemmän kuin oman perheen hyvinvointi, pitää kysyä, johdetaanko tilaa hautausmaalta vai lastenkamarista. Meillä on vain yksi elämä. On liian suuri hinta minkään maatilan selviytymiselle, jos perhe hajoaa”, sanoo Jaakkola.

Jaakkola korostaa, että ei ole kenenkään yksittäisen viljelijän tehtävä pitää huolta Suomen omavaraisuudesta tai maaseudun asutuksesta, vaikka valtiovalta arvokasta työtä kovasti kiitteleekin. Sen sijaan viljelijälläkin on oikeus vaatia säällistä toimeentuloa ja tarvittaessa vaihtaa alaa.

Heikkoja tiloja tekohengitetään hallituksen kriisipaketeilla, korkotukilainojen lyhennyslykkäyksillä ja maksuvalmiusluottojen valtiontakauksilla, joihin on sidottu jo 40 miljoonaa euroa. Pankit vaihtavat niihin heikon vakuuden lainojaan ja siirtävät rahoitusriskiä veronmaksajille. Punaisen valon pitäisi vilkkua, ja isolla.

Mikään näistä toimista ei kuitenkaan korjaa kannattavuutta. Vain väliaikainen maksuvalmius paranee, mutta omaisuus kuluu ja velka pysyy.

”Todellisuudessa lainojen lyhentäminen käy entistäkin vaikeammaksi, kun tilitoimistot tekevät verokirjanpitoon täydet poistot ja lyhennysvapaiden päättyessä lyhennyksiä pitää maksaa verotetulla tulolla. Tämän pommin ymmärtämisessä on vaadittu välillä aika jäykkääkin rautalankaa”, Jaakkola sanoo.

”Lähtökohta tuntuu olevan, että maatalouspolitiikka on ollut oikeaa, maatiloilla on toimittu ammattitaitoisesti, laadukas neuvonta on ohjannut oikeisiin ratkaisuihin, tutkimus tuottanut kilpailukykyä tukevaa tietoa ja elintarviketeollisuus ollut innovatiivista kotimaassa ja maailmalla. Vain markkinat ja niitä edustava kauppa ovat väärässä”, Jaakkola lataa.

Niinpä vain kaupan pitää muuttaa toimintaansa.

Pieleen menee. Suomi turvaa maatalouspolitiikallaan yhä omavaraisuutta, vaikka rajat ovat auki ja kauppa toimii EU:n yhteismarkkinoilla. Tuonnin vastapainona pitäisi olla vientiä, mutta kun ei ole, ylitarjonta laskee hintoja, ja teollisuus on tottunut halpaan raaka-aineeseen.

”Tuottajaomisteinen elintarviketeollisuus on Valiota lukuunottamatta hyödyntänyt erittäin heikosti 24 vuotta EU-jäsenyydessä. Suomesta viedään kauraa jyvinä Saksaan ja tuodaan myslinä ja hiutaleina takaisin.”

Kauppa ei kuppaa ruokaketjua. Esimerkiksi S-ryhmän alkuvuoden tulos oli kolmisen ja investoinnit viitisen prosenttia liikevaihdosta, tietää Pirkanmaan Osuuskaupan hallituksessa istuva Jaakkola.

”Vaikka S-ryhmä jakaisi koko tuloksensa tuottajille, jäätäisiin vielä Karhisen 500 miljoonan euron tavoitteesta. Kauppa on tehnyt työnsä hyvin, ja ruokaa voi edelleen ostaa myös kasvukeskusten ulkopuolella.”

Edes uusi ruokavaltuutettu ei tuo senttiäkään lisää rahaa elintarvikeketjuun, Jaakkola sanoo.

Vuorineuvos Reijo Karhisen ehdotuksia maatalouden kannattavuuden kohentamiseen odotetaan tammikuussa.

”Korkeinta maatalousopetusta antava yliopisto on täysin hiljaa heikon kannattavuuden syistä, ja neuvontajärjestö ProAgria on tehnyt valtaosan onnettomaan lopputulokseen päätyneiden investointien suunnitelmista”, Jaakkola sanoo ja kysyy, missä on neuvojan vastuu, kun riskit ovatkin luultua suuremmat.

Tai kun viljan hinnan laskiessa on neuvottu panostamaan vielä lisää ja pyrkimään kuuden tonnin hehtaarisatoihin, kun yleisen taloustotuuden mukaan panosten käyttöä pitäisi päinvastoin vähentää.

MTK hakee ratkaisua elinkeinon ulkopuolelta eikä mieti tehtyjä virheitä, ja puolueet keskittyvät pitämään omia äänestäjiään tyytyväisinä vaalien välillä.

”Maatalouden kannattavuuden parantamiseen on vain yksi tie: asiat on tehtävä paremmin, niin tilatasolla kuin koko viljelijöitä palvelevassa ketjussa”, sanoo Jaakkola.

Lue myös:

”Parhaat viljelijät pärjäisivät ison pörssiyhtiön johtajina”