Surkea hinta on ajanut perunantuottajat ahdinkoon: "Jos sanot keskusliikkeelle vastaan, lennät kuin leppäkeihäs"

Kuva: Timo Filpus

Kotimaisen perunan markkinat eivät toimi niin kuin niiden pitäisi normaalissa markkinataloudessa toimia: varastot ovat viimevuotista pienemmät ja kustannukset suuremmat, mutta perunasta saatava hinta laskee. Näin totesi Peruna-alan yhteistyöryhmä (PAYR) tiedotteessaan marraskuun lopussa.

Miksi niukkuus ei nosta hintaa? Luonnonvarakeskus totesi tiedotteessaan 4.11., että yksi mahdollinen syy ovat kasvis- ja perunakauppaan liittyvät kilpailutukset.

MT yritti löytää perunantuottajia kommentoimaan tilannetta, mutta ketään ei löytynyt – ei, ennen kuin kommentoijille luvattiin nimettömyyden suoja. Kaikkien kommentoijien henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

"Et voi sanoa keskusliikkeelle yhtään vastaan, muuten lennät ulos kuin leppäkeihäs", kymmeniä vuosia peruna-alalla viljelijänä ja pakkaajana toiminut mies toteaa. "Ja jos puhut julkisuudessa nimelläsi, ne rankaisevat heti."

Puhumisen esteenä on siis pelko, että ostaja etsii perunansa muualta.

Mies toteaa, että 1980-luvulla perunanviljelijälle jäi työstään palkkaa. "Silloin ostajat kysyivät, mitä sinun pitäisi saada kilolta, että pärjäät. Nyt hinta asetetaan ylhäältä päin. Jos et tyydy siihen, ei tarvitse toimittaa perunaa."

Toinen perunanviljelijä toteaa hänkin, että haluaisi mieluiten kommentoida nimettömänä. "Peruna-ala on pieni, ei montaakaan sataa viljelijää. Tässä on se riski, että jos menet kovin värikkäästi sanomaan, ostaja voi todeta, että myy vaan ihan vapaasti muualle."

Viljelijä kertoo, että tilalle tehtiin juuri välitilinpäätös. Sen mukaan maatalouden myyntitulo putoaa noin 25 prosenttia keskimääräisestä ja viljelyn ansiotulo laskee lähes puoleen.

Osasyynä on perunan heikko sato, mutta myös se, että hinta laahaa matalalla. "Ei peruna-ala mikään kultakaivos muutenkaan ole, mutta nyt tämä touhu ei ole tervettä. Hinta pyörii 17 sentissä kilolta."

Ruotsissakin perunasato oli niukka. Siellä hinta on kaksinkertainen Suomeen verrattuna, viljelijä huomauttaa. MTK:sta vahvistetaan, että Ruotsissa ensimmäisen luokan ruokaperunan tuottajahinta on 36 senttiä kilolta.

Viljelijä kritisoi pitkiä hintasopimuksia alalla, joka on täysin luonnon armoilla. Satomäärien lisäksi myös laatu voi vaihdella ja aiheuttaa isoja tulonmenetyksiä.

Pakkaamoilla on hänen mukaansa keskenään kova kilpailu keskusliikkeiden suuntaan. Kun yksi keskusliike asettaa hintatason, koko ala joutuu seuraamaan perässä.

Viljelijällä itsellään on vuoden mittainen toimitussopimus pakkaamon kanssa. Hintaa ei ole sidottu vaan sen on sovittu seuraavan markkinatilannetta. Mutta nousua ei ole tullut, koska markkinatalous ei toimi.

Ensi kesän lannoitteet ostettiin tilalle ennen suurimpia nousuja, mutta polttoaineen ja kasvinsuojeluaineiden kallistuminen tuntuu kukkarossa.

Viljelijä arvelee, että jos tuottajahintaan ei tule korotuksia, moni ruokaperunan viljelijä vaihtaa ensi kesänä kasvia tai ammattia.

Kolmas viljelijä kertoi syksyllä sopimuspakkaamolleen, että hänen tilansa tuotantokustannukset ovat nousseet 10 prosenttia viime kaudesta. Laskelmassa olivat mukana vain energia ja varsistonhävityksen lisäkustannukset aiemmin käytössä olleiden kemikaalien kieltämisen takia.

Hän kysyi, mitä pakkaamo aikoi tehdä tuotannon kannattavuuden turvaamiseksi. "Kuulemma mitään ole tehtävissä. Hinta jäi alle viime kauden tason."

"Nyt puolet talvesta on eletty ja sama osa sadosta myyty. Pieni hinnankorotus ei enää tällä kaudella vakauta perunatilan taloutta."

Lisää kustannusnousuja on tulossa, esimerkiksi lannoitteista ja rahtien kallistumisesta.

"Miten pakkaamot voivat tietää taloudellisesti kannattavan toiminnan hintatason siinä vaiheessa, kun kiloakaan satoa ei ole vielä kasvanut eikä korjattu maasta", viljelijä kysyy.

"Entä miten suuret keskusliikkeet arvelevat saavansa tuotteita seuraavilla kasvukausilla? Siihen minä en voi henkilökohtaisesti antaa vastausta, apua tai perunoita."

Neljäs vastaaja ei viljele perunaa vaan hyvin pienivolyymistä kasvia, mutta kilpailutuksista hänelläkin on pitkä kokemus.

Hän toteaa kaupan vetoavan hintavaatimuksissaan siihen, että ulkomailta tavaraa saa tiettyyn hintaan. Kyse on hänen mukaansa kuitenkin usein ylijäämäeristä, jotka eivät riitä kaupan tarpeisiin ja joissa saattaa olla myös laatuongelmia.

Siinä vaiheessa, kun tilan tuotannon jatkosta vuosia sitten tehtiin päätöksiä, viljelijä ryhtyi tiukkoihin hintaneuvotteluihin. Vaikka hänen tuotteensa menee kauppaan välittäjän kautta, hän kertoo ottaneensa itse yhteyttä hyvinkin korkealle taholle sekä K- että S-ryhmässä.

Vastapuoli vetosi halpoihin tuontihintoihin, viljelijä taas totesi, että tuontitavaran hinta ei kiinnosta: jos tuotantoa ei saada kannattamaan, homma ajetaan alas ja pellot vuokrataan pois.

"Kotimainen tuotanto on heidänkin kivijalkansa, ja heillä oli kova halu saada sitä." Hintaneuvottelut tuottivat tulosta ja tuotanto jatkui.

Tällä erikoiskasvin tuottajalla oli hyvät valtit käsissään, mutta peruna-ala on hajanainen.

Pitkän linjan perunan tuottaja ja pakkaaja pohtii, miten tuottajillekin saataisiin peruna-alalla neuvotteluvoimaa.

"Pitäisikö saada aikaan niin iso yhteinen pakkaamo, että pystyttäisiin itse vaikuttamaan perunan hintaan? Vähän siihen tapaan kuin närpiöläiset toimivat tomaatin suhteen: he pystyvät sanomaan, että meidän pitää saada tämä hinta jotta pärjäämme, ja että satoa ajetaan mieluummin kaatopaikalle kuin päästetään hinta romahtamaan."

Keskusliikkeiden toiminnalle löytyy peruna-alalta myös ymmärrystä.

"Välillä tuntuu, että asiasta puhuvat eniten ne, jotka eivät välttämättä tunne sitä tarkkaan", yrittäjä toteaa. Hän pakkaa perunaa myös keskusliikkeille.

Kilpailutus on tehty nyt kahdesti, yrittäjä kertoo.

"Ennen kilpailutusaikaa keskusliike kertoi hinnan, jonka perunasta kulloinkin maksaa. Nyt pakkaajat saivat esittää hinnan, jolla voisivat perunaa toimittaa, toki keskusliikkeen asettamilla lajike-, kokoluokka- ym. ehdoilla. Tässä uudessa systeemissä vastuu on siis annettu viljelijöiden ja pakkaamoiden haltuun."

"Raadollista tästä toki tekee se, että luultavasti edullisimmat tarjoukset voittavat ja kalliimmat jäävät pois, mutta onko se sitten väärin? Uskoakseni kaikki toimijat ovat laskeneet raaka-aineet ja muut kulut yhteen ja tehneet laskelmat, joiden perusteella on tarjous voitu tehdä."

Hankalaa on toki se, että perunan siemenet pitää varata jo nyt loka–joulukuussa 2021 ja toimitukset tehdään vasta elokuusta 2022 alkaen kesään 2023, yrittäjä toteaa.

"Kaikkien on pitänyt tehdä arvailuja tulevista lannoitteiden, energian, kasvinsuojeluaineiden, työvoiman, pakkausmateriaalien, rahdin ynnä muun kustannustasojen nousuista. Satojen ennustaminen on myös haastavaa, erot voivat olla kymmeniä prosentteja vuosien välillä."

Lue myös: Kauppatapalautakunta: Elintarvikeketjun pitkissä sopimuksissa kohtuuttomuuksia – hintaa pitäisi voida tarkistaa aidosti

"Ei tarvitse odottaa jouluun, kun vahvempi osapuoli voisi lukea sopimusta saman tien ja muuttaa pelisääntöjä", MTK:n Wallin heittää palloa kaupalle ja teollisuudelle