Vuoden Sikateko -tunnustuksen saanut professori haluaa varmistaa, että sika-ala saa ammattitaitoisia eläinlääkäreitä

Silikonipossut saavat tehdä sian virkaa, kun ollaan luokkahuoneessa. Professori Mari Heinonen pitämässä luentoa 18.10. Oppia saivat viidennen vuoden eläinlääkäriopiskelijat Venla-Maria Uutela, Hyrsky Pihlaja ja Riina Suontakanen. Kuva: Kimmo Haimi

Sika-alan kehittäminen on tuottajien, tulevia eläinlääkäreitä opettavien ja alan tutkijoiden yhteinen tavoite, painottaa eläinlääketieteen professori Mari Heinonen.

"Tätä varten tarvitaan paitsi ammattitaitoisia eläinlääkäreitä myös soveltavaa tutkimusta. Opettajien, opiskelijoiden ja tutkijoiden kanssa yhteistyössä toimiessaan tuottajat saavat työkaluja panostaa tuotantonsa tulevaisuuteen."

Heinonen sai perjantaina 22.10. Suomen Sikayrittäjät ry:n Vuoden Sikateko -tunnustuksen työstään sikatutkimuksen uranuurtajana ja panoksestaan eläinlääkäriksi opiskelevien opettajana.

Sikayrittäjien toiminnanjohtaja Ari Berg kertoo, että tunnustus halutaan antaa Heinoselle myös siksi, että hän keskeinen moottori ja aktivaattori, joka tunnistaa sika-alan tarpeet ja on niitä valmis yhteistyössä alan kanssa viemään eteenpäin.

"On erittäin tärkeää, että tilatason tautisuojauksen tukena on tutkittua tietoa, jotta osaamme toimia oikein."

Berg kiittää Heinosta myös siitä, että hän on erittäin yhteistyökykyinen ja -haluinen.

"Olen hyvin otettu huomion osoituksesta", Heinonen sanoo. Hän kiittää sianlihantuottajia, jotka ovat vuosien varrella avanneet sikaloidensa ovet tutkijoille ja ennen muuta eläinlääkäriopiskelijoille.

"Vain näkemällä, millaista sikojen hoitaminen tavallisilla tiloilla on, voimme varmistaa, että ala saa ammattitaitoisia ja sikataloutta ymmärtäviä eläinlääkäreitä tekemään yhteistyötä tuottajien kanssa."

Heinonen johtaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osastoa. Se toimii pääosin Mäntsälässä, pieni osa osastosta on yliopiston kampuksella Helsingin Viikissä.

Vuoden Sikateko -tunnustuksen saajalla on takanaan pitkä ura suomalaisten tuotantoeläinten parissa. Hän on muun muassa tehnyt töitä kunnaneläinlääkärinä, terveydenhuoltoeläinlääkärinä teurastamossa ja hygieenikkona kunnan terveysvalvonnassa.

Heinonen on mukana useissa tutkimusprojekteissa. Hän mainitsee Makera-rahoitteisen hankkeen, jossa selvitetään mikrobilääkkeiden käytön vaikutuksia sian suoliston mikrobiston kehitykseen.

Sikatalouden opetukselle aiheuttaa ongelmia, ettemme enää pääse opiskelijaryhmien kanssa sikaloihin kuten aikaisemmin, Heinonen kertoo. Hän ymmärtää sen, että tuottajat ovat kiireisiä ja vierailija aiheuttavat ylimääräistä vaivaa. Osa tuottajista ei halua ottaa riskiä eläintautien leviämiselle.

"Me toimimme vastuullisesti", Heinonen vakuuttaa. "Toivon, että vuosia kestänyt luottamus kantaa ja pääsemme edelleen sikaloihin."

Heinonen kantaa huolta ylipäätään opiskelijoiden lihantuotannon tuntemuksesta.

"Näkisin, että kaikkien tulevien eläinlääkäreiden on hyvä saada tietoa siitä, mitä meidän eläintuotantomme on. Kaikista ei tule tuotantoeläinlääkäreitä, mutta moni päätyy töihin, joissa ollaan tekemisissä alkutuotannon kanssa. Työpaikka voi olla ministeriö tai tehtävä valvonnan puolella. Jopa pieneläinpraktiikoille tulee hoidettavaksi minipossuja."

Suomalaisen sikatalouden suurin ongelma on tuotannon huono kannattavuus, Heinonen sanoo. "Miten saada tuottajille tulevaisuuden uskoa. Sitä tarvitaan, jotta he jaksaisivat tehdä asioita hyvin ja katse olisi tulevaisuudessa."

Sianlihaa syödään Heinosen mukaan tulevaisuudessakin,

"Minulle on iso arvo, että meillä on tuotantoa omasta takaa. Tuontilihan alkuperästä meillä ei ole mitään tietoa. Täällä tuotetusta tiedetään, että eläimet ovat terveitä ja lääkkeitä käytetään hyvin maltillisesti."

On järkevää tehdä asioita sian hyvinvointi edellä, muita vaihtoehtoja ei ole. Taloudelliset realiteetit pitää tietysti muistaa, kukaan ei pidä sikoja, jos siitä ei saa elantoa.